Uusi muumimuki.

Löysin Ellokselta tällaiset tyynynpäälliset,
en vaan ole vielä ostanut niihin sisätyynyjä,
niin en ole voinut laittaa niitä oikeille paikoille.
Ne tulee ruokailuhuoneen kolmeen tuoliin,
valkoisten päällisten päälle.

Uusi muumimuki ei ole vielä näissä kuvissa.
Nyt on tullut aivan ihana uusi muumimuki.
Tykkään siitä, kun siinä on niin kivat värit ja muutenkin.
Näin syksyllä on kiva kun ei ole aina musta valkoinen.
Ostin tällä kertaa mukin lisäksi myös kulhon.
Minulla on jonkin verran kulhojakin,
muttei niin paljon kuin mukeja.
Mukit ei ole käytössä,
kulhoista on osa on käytössä.
Mukeja on n.100,
mutta niitä vanhimpia mukeja mulla ei ole montakaan.


Puutarhassa alkaa olla jo niin syksyisen näköistä,
vaikka osa pensaista ja kukista vielä kukkiikin.
Ja perennat on niin vihreitä,
ei ole vielä syksyisen värisiä.
Osa ollaan jo leikattu alas ,
mutta vasta pieni osa.
Kovasti on vielä hommia edessäpäin.

Meidän pitäisi käydä vielä Oulussa,
ennen kuin tulee talvi.
Meidän kaksi lasta asuu siellä,
niin käytäis heillä kylässä.
Saapas nähdä saadaanko aikaiseksi käydä.
Onneksi meillä lapset käy niin usein kotona,
noin kuukauden välein.
Ne yrittää päästä aina kaikki samana viikonloppuna,
että näkevät sitten samalla toisiaankin.

Olen jo keittänyt puolukoista hilloa.
Tällä viikolla pitäis tehä omena hilloa,
se on niin huippu hyvää kaurapuuron päällä.
Mansikoita en ostanut tänä vuonna ollenkaan.
Mehua on kans keitetty monta mehumaijallista
punaviinimarjoista, musta viinimarjoja meille
ei tule ollenkaan. Pensaat on jo niin vanhoja,
pitäisi uusia ne.
Mehuun laitettiin sekaan viime vuotisia mustikoita
joita oli jäänyt. Tuli punaviinimarja mustikka mehua.

Meidän vanha papparainen,
tässä kuussa 9-vuotta täyttävä Pyry koira.
Koira kävi taas Evan koirastudiossa
ja tuli sieltä ihan lyhyt turkkisena.
Voin suositella sitä paikkaa Kokkolassa ja
lähellä asuville.
Olemme olleet niin tyytyväisiä.
Nyt on taas helppo pestä koira lenkin jälkeen
kun on ihan lyhyt turkki,
Voin yrittää ottaa siitä kuvan,
se vaan inhoaa kameraa ylikaiken.

Onneksi nyt on ollut monta päivää,
ettei ole satanut vettä.
Mä tykkään käydä koiran kanssa lenkillä aina,
paitsi silloin kun sataa vettä.
Ja onhan se koirallekkin inhottavaa
kun kastuu kylmällä ilmalla läpi märäksi.
Hyvä että ehtii kuivua, kun pitää taas lähteä
seuraavan kerran lenkille.

Meidänkin pitäisi tehdä remppaa, niinkuin Salmen perheenkin.
Pitäisi vaihtaa takapihan ovi,
kodinhoitohuoneesta ulos.
Sitten pitäisi vaihtaa uusi kiuas ja
kodinhoitohuoneeseen uusi käsienpesuallas.
Kaikki on kyllä jo ostettu kun mies vaan ehtisi tehdä
kaikki työt mitä sillä on.

Onneksi minulla käy siivooja,
muuten en kyllä jaksaisi siivota tätä isoa taloa joka viikko.
Pölyjen pyyhkimistäkin on jo niin paljon.
Ja minä olen tarkka, että wc, pesuhuone ja
kodinhoitohuone siivotaan hyvin joka viikko.
Samoin ns. keskiosa: tuulikaappi, eteinen ,
olohuone ja keittiö.
Makuuhuoneita ei imuroida ja pestä joka viikko,
kun ei niissä kaikissa asu kukaan, vaan ne on tyhjillään.
Lapset sitten on yötä, kun käyvät.



Salmen perhe:

Salmen perheen isä ja toinen äidin parhaista ystävistä, Päivi
tapasivat Salmen perheen kotona ja sopivat,
että tänä iltana äiti ei lähde katsomaan pappaa,
vaan ottaa kaksoset mukaan ja menee koko illaksi
Päivin kotiin kylään. Sillä äiti on todella väsynyt.

Päivillä on todella kaunis koti.
Hyvin erinlainen kuin Salmen perheen koti, moderni.
Mutta kaikilla on oma maku myös sisustamisen suhteen
ja riippuuhan se toki myös raha tilanteestakin.
Päivillä ja hänen miehellä on molemmilla tosi hyvä työpaikka
ja hyvä palkka ja vain kaksi lasta.
Mutta äidin ja Päivin ystävyyteen se ei vaikuta mitenkään.

Äiti kertoo Päiville millaisia päiviä hänellä on ollut jo pitkään.
Ensin hän herää aamuyöstä ja käy kaksi tai kolme tuntia
jakamassa aamulehteä. Sitten hän tulee käymään kotona
ja syöttää monesti kaksoset ja syö itsekkin aamupalan.
Sitten pitääkin jo kiireesti lähteä uimahallin hotellille
siivoamaan. Siellä äiti on 7-15. Sitten pitää mennä kiireesti
ruokakauppaan ja tulla kotiin. Nyt kun pappa on ollut sairaalassa
on sovittu että Maija laittaa iltaruoan valmiiksi ja
tarkistaa Pian ja Karin koti tehtävät.
Kun äiti tulee ruokakaupasta kotiin vähän ennen neljää,
rupeaa perhe syömään, äiti syöttää kaksosista toisen ja isä toisen.
Kun on syöty pitää kiireesti lähteä viemään kaksosia illaksi hoitoon joko
Tainalle tai Päiville. Sitten kello onkin jo viisi.
Kun Vimpelistä ajaa Seinäjoelle menee matkaan n. tunti
ja äiti on joutunut ajaa molemmat matkat , kun isä on sairaslomalla vielä
jalkansa takia. Perillä sairaalassa menee noin tunti, että jokainen,
äiti, isä ja mummo ehtii käydä katsomassa pappaa sydän valvonnassa.
Siellä kun saa käydä vain yksi kerrallaan ja olla noin 10-15 minuuttia.
Sitten äidin pitää taas ajaa kotiin Seinäjoelta.
Kun he tulevat kotiin onkin kello jo kahdeksan.
Sitten haetaan kaksoset kotiin ja syödään iltapala ja tehdään kaikki
iltatoimet. Sitten onkin jo nukkumaan meno aika , että äiti ehtii nukkua tovin
ennen kuin taas nousee jakamaan lehteä. Onneksi kaksoset yleensä nukkuvat
tosi hyvin yönsä, joskus jompi kumpi haluaa juoda tuttipullollisen maitoa.
Äiti kun on yksin kaksosten kanssa yötkin, kun isä on mummon luona yötä,
ettei mummon tarvitse olla yksin.

Ei ole ihme jos äiti on vähän väsähtänyt.
Onneksi isä ja Päivi huomasivat sen ajoissa.
Nyt äiti on illan Päivillä, kaksoset ovat mukana,
mutta he nukkuvat Päivin makuuhuoneen parisängyssä.
Äiti ja Päivi istuvat olohuoneessa, juovat kahvia ja juttelevat.
Näin äiti saa levätä yhden illan.
Hän lähetti papalle kovasti terveisiä ja lupasi tulla taas
seuraavana iltana pappaa katsomaan.
Voi kun pappa pääsisi Vimpelin Terveyskeskukseen,
olisi niin helppo jokaisen käydä katsomassa pappaa.
Äitikin voisi käydä kun pääsee töistä ja ennen kuin menee
ruokakauppaan, esimerkiksi.
Äiti kertoo Päiville kuinka hänestä tuntuu niin pahalta
kun hän näkee kaksosia niin vähän päivän aikana.
Piaa ja Karia äiti kuitenkin näkee matkoilla sairaalaan ja taas kotiin.
Siinä voi kysellä kuulumisia ja jutella kaikki asiat.
Myös siitä äiti on murheissaan , ettei heillä isän kanssa ole
yhteistä aikaa juuri ollenkaan.
Mutta kuitenkin tärkeintä tällä hetkellä on käydä katsomassa pappaa.
Pappa on kuitenkin 13 tuntia sairaalassa ilman omaisia ja
vain tunnin illalla omaisten kanssa. Ja kun pappa on niin
vakavasti sairas.
Päivi ja äiti juttelevat kaikkia muitakin asioita ja suunnittelevat
että menevät syömään yhdessä kun pappa pääsee kotiin sairaalasta.
Pikkujouluakin he suunnittelivat jo sen verran, että se voisi
olla Salmen uudessa ruokailuhuoneessa ,jos se käy Tainalle
ja hänen miehelle.
Kaksosiakin he ehtivät hoitaa hetken ennen kuin äitiä
tullaan hakemaan kotiin.
Toivottavasti isän jalka ei kipeydy kun hän ajaa kaksi pitkää matkaa.
Mutta onhan isä jo aivan kohta menossa töihinkin, kun hänen
sairasloma loppuu. Onneksi jalka on parantunut niin hyvin.
Kun äitiä tullaan hakemaan hän halaa vielä Päiviä ja kiittää häntä
vapaa illasta. Samoin kun kiittää koko perhettäänkin.
Myös äiti sai rakkaita terveisiä papalta, että kyllä täällä taas ollaan
paremmassa kunnossa. Mikä on kyllä ihan totta, sanoo muukin perhe.

Mitenkäs Salmen perheen mummu sitten pärjää.
Ensiksikin hän tietenkin huolehtii papan vointia
koko ajan, niin että häntä on itseäkin ottanut jonkin verran
rinnasta, mitä hänellä ei ole koskaan ruukannut tehdä.
Mummuakin helpottaisi kovasti jos pappa pääsisi
Vimpeliin Terveyskeskukseen.
Mummokin voisi käydä vaikka päivällä pyörällä
katsomassa pappaa, kun on vielä niin hyvät ilmat.
Ja sitten voisi käydä illalla toisen kerran autolla.
Ja saisi olla molemmilla kerroilla tunnin papan luona,
kun nyt saa illa vain 15 minuuttia illalla.
Mummu tietää kyllä kuinka lujilla Marjatta on päivisin,
sen takia hänkin yrittää kovasti siivota, laittaa pyykkejä,
leipoa, hoitaa kaksosia jne.
Onneksi Maija on joka arkipäivä auttamassa ja myös
isä, kun hän on vielä sairaslomalla, toki isän pitää varoa,
ettei loukkaa jalkaansa. Isä kyllä sanoo, että jalka
tuntuu jo siltä, kuin olisi parantunut.
Vaikka mummu sanoo, että hän voisi ihan hyvin nukkua yksin ,
on hän kuitenkin tyytyväinen ,kun isä nukkuu toisessa huoneessa,
ettei mummon tarvitse olla yksin.

Kari ja Pia ovat onneksi vielä sen verran pieniä,
että he miettivät eniten pappaa silloin kun he ovat
illalla katsomassa pappaa. Heitä mietityttää paljon
kaikki piuhat ja letkut  ja kaikki piippaavat laitteet
joita papalla on. Vaikka lapsille on selitetty mahdollisimman
tarkasti miten pappa voi ja että kaikki laitteet joita papalla on
ovat vain papan hyväksi.
Samoin illalla kun lapset menevät nukkumaan ,
tulee pappa mieleen. Molemmat laittavat kädet ristiin ja rukoilevat
mielessään että pappa paraneisi ja pääsisi kotiin.
Pialla tulee mieleen ne hetket, kun he papan kanssa
juttelevat kahdestaan kaikista asioista, pappa on niin hyvä
selittämään kaikkia asioita niin, että Piankin ikäinen ymmärtää.
Samoin Karille tulee mieleen kalareissut papan kanssa
ja samaten juuri se miten hyvin pappa osaa asioista puhua, niin että
lapsikin ymmärtää, eikä jää turhia miettimään.

Isän suhtautuminen papan sairauteen on kaikista eniten huono omatunto,
kun pappa on joutunut tai tehnyt niin paljon remonttia.
Ja vielä sitten kun isä loukkasi jalkansa pappa joutui kovemmalle.
Olisi silloin pitänyt laittaa toppi papan remontoimiselle,
kun pappaa otti rinnasta ja hän kävi Vimpelin Terveyskeskuksessa
ja sai ne lääkkeet.
Jos pappa ei selviäisi tuosta sairaudestaan, isälle jäisi ikuinen huono
omatunto.
Vaikka onhan papalla jo ikää melko paljon, mutta voisi hänellä olla vielä
monta hyvää vuotta edessä.
Kun saatais pappa pois sieltä Seinäjoelta, tänne Vimpeliin,
niin tuntuis paremmalta.
Iltaisin isäkin rukoilee papan puolesta, se on ainoa asia mikä voi auttaa pappaa.
Tuntuu myös niin pahalta katsoa muiden murhetta, varsinkin mummon.



Piia + Salmen perhe.

Sitä parasta arkea...

Nyt on sitten kaksi Oulun reissua tehty.
Ja kipustimulaattori on upotettu tuonne mun "sisuksiin".
Nyt vaan pitää toivoa, että ei tule kuumetta,
eikä mitään tulehdusta.
Ja ettei mun elimistö vaan ala hylkimään tätä aparaattia.
Jonkin verran on kipuja, mutta ei ne nyt paljon miltään tunnu ,
kun on koviinkin kipuihin tottunut.
Toivottavasti tämä on viimeisiä kertoja kun tästä aiheesta kirjoitan.
Sen verran  vielä joskus kirjoitan että onko tämä auttanut niin
paljon, että on pystynyt ruveta vähentämään näitä kipulääkkeitä.
Vai onko vaan sellainen ylimääräinen kivunhoito laite ,lääkkeiden
lisäksi.
Kaikki käy, mutta olishan se kiva jos pystyis lääkkeitä vähentää.
Se lääkkeiden vähentäminen on kuukausia pitkä projekti.
Ei niitä tuosta noin vaan vähennetä.
Tulee jo niin kovat vieroitus oireet.

Nyt on sitten isäinpäivä viikonloppu.
Pitää käydä vielä ostamassa lahja
ja vähän herkkuja.
Meillä taitaa lapsista tulla neljä ja kaksi ei nyt tule.
Jospa sitten mun synttäri viikonloppuna tulis Vaasan porukkakin.
Australian poika ei tosiaan tule kuin vasta ensi keväänä tai kesänä.
Meillä ei näinä aikuisten juhlapäivinä lahjoihin ja kakkuun niinkään
panosteta, vaan siihen yhdessäoloon.
Oulun tyttökin tulee ensimmäistä kertaa sen jälkeen,
kun on sinne Ouluun muuttanut.
Mieshän on käynyt siellä kaksi kertaa,
kun olen ollut siellä OYS.sissa.
Minäkin varmaan pääsen käymään siellä sitten
kun minulla on kahden kolmen kuukauden kuluttu
kontrolli OYS.iin.
Näen sitten miten kivan asunnon sai vuokrattua.
Olen toki kuvia nähnyt, muttei se ole sama asia kuin oikein käydä kylässä.

(Titin tekemät joulusukat. / Titin blogi.)



Ostin Titin blogista nämä kaksi joulusukkaa, jotka on tosi kauniita.
Tekis ihan mieli ottaa nämä itelle.
Mutta olen suunnitellut että laitan näihin esim. karkkeja
ja annan sitten sellaisenaan lahjaksi.
Paljon lahjoja ei tartte ostaakkaan,
kun kaikkien kanssa on sovittu,
ettei lahjoja osteta.
Näiden lisäksi ehkä vielä kolme lahjaa.
Lastenlapsille tietenkin,
en nyt osaisi olla niille edes ostamattakaan.
Sitten yhdelle sukulaiselle,
siitä sen enempää puhumattakaan.
No, miehelle olis kiva ostaa jotakin,
vaikkei me mitään olla sovittu , että ostetaan.

Mekin ollaan saatu pienen pieni
lumipeite tänne.
On se heti niin puhtaan näköistä
ja aamulla kun olin koiran kans lenkillä
oli niin valoisaa jo seitsemältä.
Voi kun olisi jouluna edes tällainen
pieni lumihuntu.
Pakkasta on muutama aste
ja tuulikin on kääntynyt,
eikä puhalla niin kylmästi,
kuin alkuviikosta.

Mies haki tänään kirppari tavarat
kun ei eilen saatu haettua ,
kun oltiin siellä Oulussa.
Siinä mulla meneekin tämä päivä ,
kun laitan tavarat niille kuuluville paikoille.
On nimittäin niin kipeä toi mahan puoleinen leikkaus haava.
Että pitää tehä vaan kaikkia kevyitä ,pikku hommia.
Muttei oikein osaa olla mitään tekemättäkään.

Hyvin arkinen postaus tuli
ja vanhat kuvat ,
paitsi nuo joulusukka kuvat on uudet.
Mutta miten sitä muuta kirjoittaa ,
kuin mitä on tapahtunut.
Ei tässä auta keksimäänkään ruveta.

Eli tällaisin terveisin Aurinkokujalta tällä kertaa, t.Piia


ps. Tavarat vähän taas muutti paikkoja.

(Lintu mukit löysi paikkansa.)

pelkoa ja toivoa

Laitetaan tähän alkuun vähän kuvia meidän kotoa, ettei tule ihan kirjoitus postaus.

Lauantaina meillä oli kaikki muut lapset käymässä, paitsi kaksi.

Molemmat lastenlapset oli myös.
Oli tosi kova hulina ,niinkuin meillä aina ruukaakin, kun kaikki on yhessä.
Hyvää ruokaa syötiin (vaikka itse sanonkin).
Pieni haaveri sattui, kun peurat putosi eteisen pöydältä ja jalat ja sarvet meni poikki.
Mun mies korjas ne ja melkein tuli yhtä hyvät kuin ennenkin, pari sarven palaa joutui hukkaan.
Tämä oli toinen vahinko joka sattui lastenlasten aikana, eli aika hyvin on mennyt,
kun minä päätin että mitään tavaroita ei nosteta pois, vaan lapsille opetetaan mitkä on mummon
tavaroita ja mitkä leluja. Ja näin hyvin on mennyt.
Sovittiin kuka hoitaa meidän Pyry koiraa tiistaina ,kun olemme miehen kanssa siellä Oulussa.
Lähdemme junalla Kokkolasta 4.45 ja olemme Oulussa 7.30
Siitä sitten OYS.siin ja mulla aika klo 8.
Kyllä jännittää paljon, mutta myös toivon tältä kaikelta paljon.
Jos jää aikaa niin käyn katsomassa meidän nuorinta tyttöä ja sen asuntoa mitä en ole nähnyt.
Jos ei jää aikaa niin mennään suoraan juna asemalle ja junalla klo n. 17.40 kotiin.
Mies kuitenkin kerkiää käydä tytön luona , kun olen siellä toimenpiteessä.
Toivottavasti ei ole yhtä vauhdikas reissu, kuin meidän viimeviikon Tampereen reissu.
Toinen reissu on sitten 9. päivä.
Siihen mennessä tietää onko siitä kipustimulaattorista apua vai ei.
Sitten sen mukaan se joko otetaan pois tai laitetaan mun ihon alle.
Sitten siinä tulee mukana kaukosäädin jolla voi säätää sen stimulaattorin voimakkuutta,
sen mukaan kuinka kipeä on.
Ja sitten toivottavasti se auttaa niin paljon ,että pystyn myös ruveta vähentämään
kipulääkitystä hiljalleen.
Toivon että tunnen kuinka mahdollisimman moni ihminen toivoo puolestani, että kaikki
menee hyvin ja saan apua.

Minulla ei ole nyt mitään uutta kuvattavaa, mutta päätin kuitenkin kuvata
tätä meidän kotia, ettei tule vaan pelkästään kirjoitus postaus.
Nyt tuleekin sitten vähän pitempi väli ennekuin tulee seuraava postaus.
Mutta eikös se olekkin niin että silloin postataan kun on asiaa tai ehtii.


Ostin Arabian Iltalaulu mukit meille 9 kpl, tässä niistä kuva.
Minusta mukin muoto on erittäin kaunis ja kuva myös, laulava ilta lintu.
Mitä tykkäätte?

Ostin myös yhden joulukirjan, tässä siitä kuva.
Hirmu hyviä ruoka ohjeita jouluksi.
Ohjeet on ruotsiksi.

Ihan kohta on kulunut vuosi siitä kun aloitin tämän blogin pitämisen.
Pitää ruveta suunnittelemaan arvontaa sen kunniaksi.
Pallovalot olis yks kiva lahja idea,
voi sitä tulla muutakin mieleen.
Saas nähdä.
Arvonta alkaa 18.11 ja päättyy 9.12 klo 24
Arvonta 1 -vuotispäivänä 10.12
Pysyhän kuulolla!
Mutta arvonnasta sitten enemmän lähempänä alkamispäivää.


Tällaisin terveisin tällä kertaa Aurinkokujalta t. Piia

Joulu hiipii salaa meille...

Pallovalot Aalto maljakossa.

Valot isossa lyhdyssä.

Jostain syystä näyttää kuin lyhty olis tulessa.

Löysin SisustEllenistä tuon aivan ihastuttavan pelti enkelin.

Tässä peilin kautta näkyy enkelin kauniit siivet.

Punanen pata oli SisustEllenin ale pöydässä ja minähän sen heti ostin.
Ostin siihen nyt ensin ton kukan, mutta heti kun tulee vaalean punainen joulutähti
ostan sen.

Kivan näköinen tääkin.

Korjasin tätä asetelmaa vähän, kun joku kommentoi että noi keskimmäiset kukat käy kattoon, on vähän hassun näköistä.
Vaihdoin sitten noiden valkoisten purkkien paikkaa ja nyt on minustakin parempi.


Torstaina käytiin taas Tampereella.
Meillä oli niin vauhdikas reissu, että minulle se oli jo liiankin vauhdikas.
En viitsi kirjoittaaaa siitä sen tarkemmin, kun en ollut siellä yksin.
Pankissa käytiin ja asia ei tullut vieläkään selväksi, huoh!
Syömässä ja kahvilla käytiin.
Stokmannilla käytiin, kun sisko osti PIP astioita.
No, kerrotaan nyt sen verran, että oli pari vessa kommellusta
ja kotiin päin lähtevästä junasta oltais myöhästytty
jos se ei olis ollut 10 minuuttia myöhässä.
Kiitos siskon melkoisen kaahauksen, ehdittiin.
Sairaskohtaus junassa, johon osallistuin, kun olen sairaanhoitaja, onneks meitä oli siinä kaks sairaanhoitajaa.
Mieskin oli jo yhessä vaiheessa rautatieasemalla hukassa, löytyihän tuo onneks.
Pahimmat kohat yritän malttaa olla kertomatta.

Lauantaina kaikki lapset (paitsi Australian poika ja Oulun tyttö)tulee meille,
kun on ne tytön synttärit. Ei me niitä sen kummemmin juhlita,
kunhan ollaan yhdessä.

Maanantaina lähetään omalla autolla Ouluun.
Meidän nuorin tyttö majoittaa meidät yhdeksi yöksi.
Mulla os sitten tiistai aamuna klo 8 se aika sinne OYS.siin,
kun laitetaan se kipustimulaattori.
Mun viimeinen toivo.

Jatkoin vielä kirppari pöytää viikolla,
kun on vielä niin paljon tavaroita myymättä.
Rahaa on tullut ihan mukavasti,
mutta vielä vois tulla lisääkin.

Hyvin kylmät ja sateiset terveiset täältä Aurinkokujalta, T.Piia