Näytetään tekstit, joissa on tunniste toivo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste toivo. Näytä kaikki tekstit

perjantai 12. helmikuuta 2016

Vanhat astiakaapit




Olin niin sen Oulun reissun lumoissa viime postauksessa, että unohdin kokonaan, että silloin oli laskiais tiistai.
Niin suuri asia se oli minulle, että saan tähän kipuun apua, että unohdin kaiken muun.
Mutta eipä tuossa nyt kovin pahasti käynyt.
Kyllä niin moni muu on varmasti siitä aiheesta kirjoittanut, että ei jäänyt kenellekkään epäselväksi, mikä päivä oli.

Ulkona olis aivan ihana käydä koiran kanssa lenkillä.
On tullut jo tosi paljon kevät lintuja, jotka sirkuttaa aivan onnessaan.
Nyt sen huomaakin, että ne on puuttuneet.
Pakkasta on muutama aste ja tuulta ei melkein ollenkaan.
No, aurinkoa ei ole kyllä näkynyt moneen päivään.
Mutta, pyörätiet on vieläkin paikoitellen niin liukkaat ,että olen pitänyt nastoja lenkkareissa.
Ja pyörällä en ole uskaltanut ajaa moneen päivään.
Vaikka minulla on molemmissa renkaissa nasta rengas.
Mutta tällä minun selällä kun yhdesti kaatuu, niin siinä se sitten on...
En uskalla ottaa riskiä.
Olenkin sitten ollut täällä kotona.
Miehen kyydissä nyt tosin pääsis kaupunkiin, mutta siitä tulis neljän tunnin reissu, vähän turhan pitkä.
Ja illalla ei jotenkin jaksa lähteä.
Ruoka kaupassa nyt voi käydä, muttei kirpparilla jne.
Tänään on vielä kaiken lisäksi tullut tosi paljon lunta.
Pyörällä ei pääse mihinkään.
Kävellenkin oli raskasta.
Eli, seli seli, olenpa täällä kotona ja sisällä. :)


Tämän vanhan astiakaapin olemme ostaneet mieheni kanssa n. 24-vuotta sitten.




Kaappi oli silloin ns. myrkyn vihreä.
Olemme nyt alkuvuodesta maalauttaneet sen Kokkotyösäätiöllä valkoiseksi.





Olen tosi tyytyväinen kaapin väriin nyt.
Ja myös työn jälkeen.
Mietimme, että maalaammeko koko kaapin valkoiseksi, vai jätämmekö tasot ja nupit puunvärisiksi.
Jotenkin kallistuimme jälkimmäiseen, kun sellainen se oli alkujaankin.




Tuohon pöytätasollekkin vaihtuu tavarat aika tiuhaan.
Niinkuin muuallekkin talossa.
Nyt on tällainen asetelma.





Nuo kaksi purkkia, joissa on erikoiset ja kaunnit puiset kannet,
olen ostanut SisustEllenistä.




Tähän lasilautaselle ,jossa on tärkätty pitsi koriste.
Olen kerännyt erilaisia kynttilöitä + tuikkukippoja.





 Tässä Noel lasikulhossa on kirpparilta ostettuja korkkeja.



Tämä toinen astiakaappi on ostettu Kokkolalaiselta Ykköskirppikseltä.
Kaapin ikää en osaa sanoa.
Varmasti joku, joka tietää huonekalujen iät kuvien perusteella,
osaa kertoa minulle, miltä vuodelta tämän tyylinen kaappi on.
Olisko jostain 50 - luvulta.





Tämänkin väliin tein uuden asetelman.




Muuten ihan kiva, mutta tuo pelti sanko ei oikein sovi yhteen muiden kanssa.
Pitää siihen vielä miettiä jotain muuta.





Kaappi on kulutettu kivasti vanhan näköiseksi.





 Ja nuo tekstit on kans tosi kivat.





Minusta tuntuu, että niissä on lakka päällä.
Ainakin niitä on ihan helppo pyyhkiä, ilman että ne alkais irrota.










Ovissa on lasin tilalta "kanaverkkoa".
Sekin on kiva idea.
Ei ole aina samanlaista.






Sitten keskellä on vielä tähti, jossa on helmiä.
Täydellistä!








Ylä listassa, tai mikä koriste se nyt onkaan.
On vielä pienellä teksti.












Siinä lähikuva sinkkiämpäristä.
Se vois olla kesällä kiva ulkona ja siinä luonnon kukkia.





Yritin löytää kirjasta ohjetta laskiaispullista, mutta sitä ei ollut.
Siispä pipari ohje sai vielä jäädä.





Tässä vielä kuva jossa suunnilleen näkyy nuo pienet talot, joita kerään.
Ja sitten tuo iso kello.
Ja muutenkin tuo kohta missä kaappi on.
Eli korkein kohta meidän talosta.














Vaihdoin sitten kuitenkin sen ämpärin tilalle tuollaisen purkin jossa on kiva tarra ja tosi kaunis kansi + nuppi.







Tämmösiä juttuja halusin nyt teille esitellä.
Ylimmästä kaapista on tarkoituksella sutattu lasit, ettei näy sisälle.
Pitäis tehä reissu kirpparille, mutta voi olla että se jää ensiviikkoon.
Odotan kovasti sähköpostia siltä naiselta, joka tuunaa niitä mun puunvärisiä huonekaluja, että missä
mennään.
Jotenkin on niin hyvä mieli nyt, kun tietää, että mahdollisesti saa jotakin apua noihin kipuihin.
Toivo on ihmeellinen asia, se voi muuttaa niin paljon, jopa koko elämän.
Mutta tällaisiin tunnelmiin lopetan Aurinkokujalta.
Toivottavasti teilläkin on toivo korkealla.
Ja hyvää ystävänpäivää kaikille, ettei se taas unohdu. :)

                                                            - Piia -