Uusi muumimuki.

Löysin Ellokselta tällaiset tyynynpäälliset,
en vaan ole vielä ostanut niihin sisätyynyjä,
niin en ole voinut laittaa niitä oikeille paikoille.
Ne tulee ruokailuhuoneen kolmeen tuoliin,
valkoisten päällisten päälle.

Uusi muumimuki ei ole vielä näissä kuvissa.
Nyt on tullut aivan ihana uusi muumimuki.
Tykkään siitä, kun siinä on niin kivat värit ja muutenkin.
Näin syksyllä on kiva kun ei ole aina musta valkoinen.
Ostin tällä kertaa mukin lisäksi myös kulhon.
Minulla on jonkin verran kulhojakin,
muttei niin paljon kuin mukeja.
Mukit ei ole käytössä,
kulhoista on osa on käytössä.
Mukeja on n.100,
mutta niitä vanhimpia mukeja mulla ei ole montakaan.


Puutarhassa alkaa olla jo niin syksyisen näköistä,
vaikka osa pensaista ja kukista vielä kukkiikin.
Ja perennat on niin vihreitä,
ei ole vielä syksyisen värisiä.
Osa ollaan jo leikattu alas ,
mutta vasta pieni osa.
Kovasti on vielä hommia edessäpäin.

Meidän pitäisi käydä vielä Oulussa,
ennen kuin tulee talvi.
Meidän kaksi lasta asuu siellä,
niin käytäis heillä kylässä.
Saapas nähdä saadaanko aikaiseksi käydä.
Onneksi meillä lapset käy niin usein kotona,
noin kuukauden välein.
Ne yrittää päästä aina kaikki samana viikonloppuna,
että näkevät sitten samalla toisiaankin.

Olen jo keittänyt puolukoista hilloa.
Tällä viikolla pitäis tehä omena hilloa,
se on niin huippu hyvää kaurapuuron päällä.
Mansikoita en ostanut tänä vuonna ollenkaan.
Mehua on kans keitetty monta mehumaijallista
punaviinimarjoista, musta viinimarjoja meille
ei tule ollenkaan. Pensaat on jo niin vanhoja,
pitäisi uusia ne.
Mehuun laitettiin sekaan viime vuotisia mustikoita
joita oli jäänyt. Tuli punaviinimarja mustikka mehua.

Meidän vanha papparainen,
tässä kuussa 9-vuotta täyttävä Pyry koira.
Koira kävi taas Evan koirastudiossa
ja tuli sieltä ihan lyhyt turkkisena.
Voin suositella sitä paikkaa Kokkolassa ja
lähellä asuville.
Olemme olleet niin tyytyväisiä.
Nyt on taas helppo pestä koira lenkin jälkeen
kun on ihan lyhyt turkki,
Voin yrittää ottaa siitä kuvan,
se vaan inhoaa kameraa ylikaiken.

Onneksi nyt on ollut monta päivää,
ettei ole satanut vettä.
Mä tykkään käydä koiran kanssa lenkillä aina,
paitsi silloin kun sataa vettä.
Ja onhan se koirallekkin inhottavaa
kun kastuu kylmällä ilmalla läpi märäksi.
Hyvä että ehtii kuivua, kun pitää taas lähteä
seuraavan kerran lenkille.

Meidänkin pitäisi tehdä remppaa, niinkuin Salmen perheenkin.
Pitäisi vaihtaa takapihan ovi,
kodinhoitohuoneesta ulos.
Sitten pitäisi vaihtaa uusi kiuas ja
kodinhoitohuoneeseen uusi käsienpesuallas.
Kaikki on kyllä jo ostettu kun mies vaan ehtisi tehdä
kaikki työt mitä sillä on.

Onneksi minulla käy siivooja,
muuten en kyllä jaksaisi siivota tätä isoa taloa joka viikko.
Pölyjen pyyhkimistäkin on jo niin paljon.
Ja minä olen tarkka, että wc, pesuhuone ja
kodinhoitohuone siivotaan hyvin joka viikko.
Samoin ns. keskiosa: tuulikaappi, eteinen ,
olohuone ja keittiö.
Makuuhuoneita ei imuroida ja pestä joka viikko,
kun ei niissä kaikissa asu kukaan, vaan ne on tyhjillään.
Lapset sitten on yötä, kun käyvät.



Salmen perhe:

Salmen perheen isä ja toinen äidin parhaista ystävistä, Päivi
tapasivat Salmen perheen kotona ja sopivat,
että tänä iltana äiti ei lähde katsomaan pappaa,
vaan ottaa kaksoset mukaan ja menee koko illaksi
Päivin kotiin kylään. Sillä äiti on todella väsynyt.

Päivillä on todella kaunis koti.
Hyvin erinlainen kuin Salmen perheen koti, moderni.
Mutta kaikilla on oma maku myös sisustamisen suhteen
ja riippuuhan se toki myös raha tilanteestakin.
Päivillä ja hänen miehellä on molemmilla tosi hyvä työpaikka
ja hyvä palkka ja vain kaksi lasta.
Mutta äidin ja Päivin ystävyyteen se ei vaikuta mitenkään.

Äiti kertoo Päiville millaisia päiviä hänellä on ollut jo pitkään.
Ensin hän herää aamuyöstä ja käy kaksi tai kolme tuntia
jakamassa aamulehteä. Sitten hän tulee käymään kotona
ja syöttää monesti kaksoset ja syö itsekkin aamupalan.
Sitten pitääkin jo kiireesti lähteä uimahallin hotellille
siivoamaan. Siellä äiti on 7-15. Sitten pitää mennä kiireesti
ruokakauppaan ja tulla kotiin. Nyt kun pappa on ollut sairaalassa
on sovittu että Maija laittaa iltaruoan valmiiksi ja
tarkistaa Pian ja Karin koti tehtävät.
Kun äiti tulee ruokakaupasta kotiin vähän ennen neljää,
rupeaa perhe syömään, äiti syöttää kaksosista toisen ja isä toisen.
Kun on syöty pitää kiireesti lähteä viemään kaksosia illaksi hoitoon joko
Tainalle tai Päiville. Sitten kello onkin jo viisi.
Kun Vimpelistä ajaa Seinäjoelle menee matkaan n. tunti
ja äiti on joutunut ajaa molemmat matkat , kun isä on sairaslomalla vielä
jalkansa takia. Perillä sairaalassa menee noin tunti, että jokainen,
äiti, isä ja mummo ehtii käydä katsomassa pappaa sydän valvonnassa.
Siellä kun saa käydä vain yksi kerrallaan ja olla noin 10-15 minuuttia.
Sitten äidin pitää taas ajaa kotiin Seinäjoelta.
Kun he tulevat kotiin onkin kello jo kahdeksan.
Sitten haetaan kaksoset kotiin ja syödään iltapala ja tehdään kaikki
iltatoimet. Sitten onkin jo nukkumaan meno aika , että äiti ehtii nukkua tovin
ennen kuin taas nousee jakamaan lehteä. Onneksi kaksoset yleensä nukkuvat
tosi hyvin yönsä, joskus jompi kumpi haluaa juoda tuttipullollisen maitoa.
Äiti kun on yksin kaksosten kanssa yötkin, kun isä on mummon luona yötä,
ettei mummon tarvitse olla yksin.

Ei ole ihme jos äiti on vähän väsähtänyt.
Onneksi isä ja Päivi huomasivat sen ajoissa.
Nyt äiti on illan Päivillä, kaksoset ovat mukana,
mutta he nukkuvat Päivin makuuhuoneen parisängyssä.
Äiti ja Päivi istuvat olohuoneessa, juovat kahvia ja juttelevat.
Näin äiti saa levätä yhden illan.
Hän lähetti papalle kovasti terveisiä ja lupasi tulla taas
seuraavana iltana pappaa katsomaan.
Voi kun pappa pääsisi Vimpelin Terveyskeskukseen,
olisi niin helppo jokaisen käydä katsomassa pappaa.
Äitikin voisi käydä kun pääsee töistä ja ennen kuin menee
ruokakauppaan, esimerkiksi.
Äiti kertoo Päiville kuinka hänestä tuntuu niin pahalta
kun hän näkee kaksosia niin vähän päivän aikana.
Piaa ja Karia äiti kuitenkin näkee matkoilla sairaalaan ja taas kotiin.
Siinä voi kysellä kuulumisia ja jutella kaikki asiat.
Myös siitä äiti on murheissaan , ettei heillä isän kanssa ole
yhteistä aikaa juuri ollenkaan.
Mutta kuitenkin tärkeintä tällä hetkellä on käydä katsomassa pappaa.
Pappa on kuitenkin 13 tuntia sairaalassa ilman omaisia ja
vain tunnin illalla omaisten kanssa. Ja kun pappa on niin
vakavasti sairas.
Päivi ja äiti juttelevat kaikkia muitakin asioita ja suunnittelevat
että menevät syömään yhdessä kun pappa pääsee kotiin sairaalasta.
Pikkujouluakin he suunnittelivat jo sen verran, että se voisi
olla Salmen uudessa ruokailuhuoneessa ,jos se käy Tainalle
ja hänen miehelle.
Kaksosiakin he ehtivät hoitaa hetken ennen kuin äitiä
tullaan hakemaan kotiin.
Toivottavasti isän jalka ei kipeydy kun hän ajaa kaksi pitkää matkaa.
Mutta onhan isä jo aivan kohta menossa töihinkin, kun hänen
sairasloma loppuu. Onneksi jalka on parantunut niin hyvin.
Kun äitiä tullaan hakemaan hän halaa vielä Päiviä ja kiittää häntä
vapaa illasta. Samoin kun kiittää koko perhettäänkin.
Myös äiti sai rakkaita terveisiä papalta, että kyllä täällä taas ollaan
paremmassa kunnossa. Mikä on kyllä ihan totta, sanoo muukin perhe.

Mitenkäs Salmen perheen mummu sitten pärjää.
Ensiksikin hän tietenkin huolehtii papan vointia
koko ajan, niin että häntä on itseäkin ottanut jonkin verran
rinnasta, mitä hänellä ei ole koskaan ruukannut tehdä.
Mummuakin helpottaisi kovasti jos pappa pääsisi
Vimpeliin Terveyskeskukseen.
Mummokin voisi käydä vaikka päivällä pyörällä
katsomassa pappaa, kun on vielä niin hyvät ilmat.
Ja sitten voisi käydä illalla toisen kerran autolla.
Ja saisi olla molemmilla kerroilla tunnin papan luona,
kun nyt saa illa vain 15 minuuttia illalla.
Mummu tietää kyllä kuinka lujilla Marjatta on päivisin,
sen takia hänkin yrittää kovasti siivota, laittaa pyykkejä,
leipoa, hoitaa kaksosia jne.
Onneksi Maija on joka arkipäivä auttamassa ja myös
isä, kun hän on vielä sairaslomalla, toki isän pitää varoa,
ettei loukkaa jalkaansa. Isä kyllä sanoo, että jalka
tuntuu jo siltä, kuin olisi parantunut.
Vaikka mummu sanoo, että hän voisi ihan hyvin nukkua yksin ,
on hän kuitenkin tyytyväinen ,kun isä nukkuu toisessa huoneessa,
ettei mummon tarvitse olla yksin.

Kari ja Pia ovat onneksi vielä sen verran pieniä,
että he miettivät eniten pappaa silloin kun he ovat
illalla katsomassa pappaa. Heitä mietityttää paljon
kaikki piuhat ja letkut  ja kaikki piippaavat laitteet
joita papalla on. Vaikka lapsille on selitetty mahdollisimman
tarkasti miten pappa voi ja että kaikki laitteet joita papalla on
ovat vain papan hyväksi.
Samoin illalla kun lapset menevät nukkumaan ,
tulee pappa mieleen. Molemmat laittavat kädet ristiin ja rukoilevat
mielessään että pappa paraneisi ja pääsisi kotiin.
Pialla tulee mieleen ne hetket, kun he papan kanssa
juttelevat kahdestaan kaikista asioista, pappa on niin hyvä
selittämään kaikkia asioita niin, että Piankin ikäinen ymmärtää.
Samoin Karille tulee mieleen kalareissut papan kanssa
ja samaten juuri se miten hyvin pappa osaa asioista puhua, niin että
lapsikin ymmärtää, eikä jää turhia miettimään.

Isän suhtautuminen papan sairauteen on kaikista eniten huono omatunto,
kun pappa on joutunut tai tehnyt niin paljon remonttia.
Ja vielä sitten kun isä loukkasi jalkansa pappa joutui kovemmalle.
Olisi silloin pitänyt laittaa toppi papan remontoimiselle,
kun pappaa otti rinnasta ja hän kävi Vimpelin Terveyskeskuksessa
ja sai ne lääkkeet.
Jos pappa ei selviäisi tuosta sairaudestaan, isälle jäisi ikuinen huono
omatunto.
Vaikka onhan papalla jo ikää melko paljon, mutta voisi hänellä olla vielä
monta hyvää vuotta edessä.
Kun saatais pappa pois sieltä Seinäjoelta, tänne Vimpeliin,
niin tuntuis paremmalta.
Iltaisin isäkin rukoilee papan puolesta, se on ainoa asia mikä voi auttaa pappaa.
Tuntuu myös niin pahalta katsoa muiden murhetta, varsinkin mummon.



Piia + Salmen perhe.

Yhden tavallisen päivän kulku

Heräsin aamulla kello viis, enkä millään saanut enää unta, kipeäkin olin. Ajattelin että turha pyöriä siellä sängyssä, kun ei uni kerran tuu, niin ei sitten tuu. Nousin ylös, söin vähän leipää, keitin kahvit. Ajattelin että laitan sohvalle maaten, jos se uni kuitenkin vielä tulisi. Mutta kaikkea kanssa, kun mieheni nousi ylös töihin lähtöä varten, en ollut todellakaan nukkunut enään silmällistäkään. Sellaisia ne on toiset yöt ja aamut, ei kuitenkaan onneksi kaikki. Nousin sitten ylös ja keitettiin yhteiset kahvit.

Siivoan aina aamulla ensimmäiseksi keittiön ja tarkistan että kaikki muutkin huoneet on siistejä. Niinkuin ne nyt yön aikana olisi niin kauheasti sotkeentuneet. Tiedän että olen "siivous hullu". Olen joskus kokeillut etten siivoa ja siivoa, mutta siitä sotkuisuudesta ja liasta minä vasta hulluksi tulenkin. Päätin että parempi siivota, jos se kerta kuuluu minun luonteeseen. Niinkin minulle on sanottu, että jos ihmisellä ei ole kaikki asiat kunnossa, se sillä siivoamisella yrittää laittaa sitä elämäänsä järjestykseen. Tiedä tuotakaan... Olen todennut että olen tällainen ja joku toinen on toisenlainen ja sillä siisti.

Lähdettiin koiran kanssa aamulenkille. Meillä näytti mittari 27 astetta ja kyllä se sen verran kylmältä tuntukin, että tehtiin vähän lyhempi lenkki. Ei muuten, mutta kasvot meinas jäätyä. Koitin katsoa, että miltä koira näyttää, onko sillä kylmä, nosteleeko se tassuja. Mutta ei sillä ainakaan näyttänyt olevan hätä päivää, siellä se meni hirveää vauhtia nokka maassa.

Meillä on niin iso tämä talo, paljon huoneita, että olen jakanut jokaiselle päivälle ja viikolle mitä siivoan. Tänään oli kahden huoneen pölyjen pyyhkiminen. Se voi kuulostaa helpolta hommalta, mutta sitä se ei ole. Minulla on niin valtavan paljon paikkoja mistä ne pölyt pitää pyyhkiä ja sitten vielä mahdoton määrä kaikkea pientä sisustus kamaa jotka pitää nostaa pois ja kun pölyt on pyyhitty laittaa omille paikoille takaisin. Ja vielä sekään ei riitä, kun niistä sisustus tavaroistakin on välillä pyyhittävä pölyt tai pestävä ne jotka sen kestää. Kiva kun saa tänne edes kerran valittaa miten paljon on työtä. Kotijoukoille jos valittaa, ne sanoo, että itsehän olet tällaisen sisustuksen halunnut. Ja niinhän se on voishan sitä karsia puolet pois. Ei sentään, ei ikinä, tämä on minun näköistä elämää. Joskus kun oikein väsyttää, palkitsen itseni jollakin uudella tavaralla. Hah, hah...

Sitten tehtiinkin Pyry koiran kanssa uusi lenkki. Jotenkin oli vielä kylmempi kuin aamulla. Mutta ihanasti narsku se vähäinen pakkas lumi kengän alla. Ja aurinko oli aivan kuin tuli pallo kun se nousi taivaalle. Harmi ettei saanut kuvaa. Niin punaisia poskia saa harvoin ulkona olon jälkeen kuin tänään.

Minun mies käy ennen puolta päivää syömässä kotona. Ihan hyvä, se vähän katkaisee minun päivää, kun saa jutella toisen ihmisen kanssa. Hassultahan se näyttää kun koiran kans puhuu, mutta puhun mä sen kans ja vielä väitän että se ymmärtääkin, mitä minä sanon.

Menin mieheni kyydissä kaupungille. Ei meiltä ole sinne kuin 2,5 kilometriä. Mutta eihän se tässä pakkasessa edes liiku pyörä mihinkään. Tekosyy. En ole vähään aikaan käynyt kirpparilla, kun ne on olleet joulun ajan kiinni. Siksi päätin että kierrän nyt molemmat oikein ajan kanssa. Mutta eihän siellä ollut kuin joka toisessa pöydässä tavaraa ja niissäkin vähän. Niin että ne oli nopeasti kierretty. Enkä edes löytänyt mitään. Yksi muumumuki jäi vähän vaivaamaan mieltä, voi olla että jos se on siellä kun seuraavan kerran menen, ostan pois. Mutta yhden muumimukin ostin. Kävin vielä halpa-hallissa ja siellä oli Tuu-tikki muki 9,95 e.

Laskin kotona että minulla on jo aika monta muumimukia, mutta ei minulla ole mitään sellaisia mistä saa hyvän hinnan jos myy. Eikä mitään niitä vanhoja mukeja. Olen kerännyt vasta niin vähän aikaa. Mutta kannattaa kyllä kerätä muumimukeja, kun nyt maksat niistä noin kymmenen euroa ,saat muutaman vuoden kuluttua satoja, jopa tuhansia euroja niistä. Niin, jos raahdit myydä.

Rupesin ruuan laittopuuhiin kun tulin kotiin. Meillä oli jäänyt broilerin rintaleikkeitä joulusta ja laitoin niitä. Ei meillä yleensä arkena niin "hienoa ruokaa" syödä. Mutta pitihän ne syödä pois , ettei pilaannu pakkasessa. :)

En ole vieläkään saanut kaikkia joulu juttuja pois. Valoja en kaikkia laitakkaan, ne saa olla vielä aika kauan. Mutta tyynyjäkin oli vielä, esim olohuoneen tuoleissa. Voin tässä vähän samalla mainostaa Iskun Ritz tuoleja. Olen ostanut omani yli kymmenen vuotta sitten ja ne on oikeasti kuin uudet. Ja niissä on hyvä istua. Omiini olen vaihtanut päälliset ihan vaan siksi, että kyllästyin alkuperäiseen väriin. Mutta nyt tyynyihin. Jouluiset meni siis kaappiin odottamaan seuraavaa joulua ja tilalle tuli vaaleammat.

Eilen tuskailin sen yhden hyllyn kanssa, että se kaipaisi jotain piristystä. Tänään ihan vahingossa osu silmiin kaapista yhdet puuhevoset. Ei ne sieltä edes minnekkään paljon näkyneet. Laitoin ne sitten siihen hyllylle. Tuli siitä ainakin vähän parempi.

Tämän illan tunnelman tuojat on sitten tässä.

Pöydän alle puulaatikkoon vaihdoin punaisten torkkupeittojen tilalle valkoiset.

Tässä oli yksi minun hyvin tavallinen arki päivä. Paras.

-Piitsu-

p.s kehtaanko taas kysyä, voisiko joku neuvoa minua taas. Miten minä voin muokata tuota yläpalkkia missä lukee Aurinkokujalla, kun teillä monilla on niin hienosti tehtyjä tekstejä ja kuvia. Kiitos jo etukäteen. 

Vielä yks neuvo, vävypojan ei kannata katsoa näitä mun kuvia, ettei ala puristaa rinnasta, :)  :)

Tiistai fiiliksiä

Aurinkokujalla oli tänä aamuna seitsemältä 14 astetta pakkasta, mutta ei tuullut niin kuin eilen.
Siksi teimme koiran kanssa pitkän lenkin, tai oikeastaan olemme tehneet jo kaksi lenkkiä tänään.
Meillä menee noin puoli tuntia tai 45 minuuttia per lenkki, riippuen siitä kuinka tarkasti koiran pitää "lukea aamun sanomalehti".

Nyt olen saanut aamupäivän kotityöt siihen malliin, että istahdin hetkeksi koneelle ja yritän taas opiskella tätä blogi maailmaa.

Eilen illalla otin kuvia kun poltin kynttilöitä pienissä taloissa. Minä poltan kynttilöitä niin harvoin, että siitä laitetaan nyt kyllä oikein kuva tänne blogiin.

Pidimme myös takassa tulta, kun on ollut niin kovat pakkaset tälle talvelle.
Laitetaan nyt sitten siitäkin pari kuvaa. Takkatulet on kyllä niin ihanat, aivan erilaiset kuin patterien lämpö. Ja se tunnelma.

Toinen melko harvinainen asia on se ,että ostan jotakin uutena. Suurin osa varsinkin sisustus tavaroista tulee ostettua Kirpparilta, Huutonetistä, Torista jne. Mutta nyt olin oikein päättänyt että "palkitsen" itseni sillä , että ostan jotain uutta tänne kotiin. Olen nimittäin ollut harvinaisen kipeä ja kuitenkin suhteellisen hyvin jaksanut sen. Niinpä marssin täällä Kokkolassa SisustustElleniin ja ostin kaksi kynttilänjalkaa ja torkkupeiton.

Laitan ensin kuvan millainen lipaston päällinen oli kun siinä oli vanhat kynttilänjalat.

Ja sitten kuvat joissa on uudet kynttilänjalat. Lasisten tilalle puiset.

Lasiset saa mennä nyt varastoon ja mietitään löytyykö niille vielä meiltä jostakin muualta paikka, vai meneekö ne kirppari kasaan. Pidän aina joskus itsekkin kirppari pöytää. Myyn vanhoja pois ja saan sitten ostaa uutta tai kirppari "uutta" tilalle.

Sitten ostin sen torkkupeiton. Laitan siitäkin yhden ennen kuvan.

Ja sitten kuvia uudesta peitosta. Joka löysi paikkansa divaanin päältä. Harmi kun meillä ei ole tilaa olohuoneessa divaanille. Nytkin olisi ollut ihana kääriytyä peittoon takkatulen lämpöön, hyvä kirja kädessä. Mutta nyt mennään näin.

Tässä pari kuvaa, kun vielä paketissa.

Tossa ylemmässä kuvassa näkee ,kuinka pehmeä se oikeasti on.

Tuo merkki ei sano minulle mitään, mutta tuossa nyt siitäkin kuva.

Tuossa kuvassa näkee kuinka pehmeä se on myös toiselta puolelta.
Ja sopii vielä paremmin divaanille , ton valkosen tyynyn kanssa.

Olen kyllä tosi onnellinen varsinkin tuosta torkkupeitosta. Ja kyllä kynttilänjaloistakin. En kyllä niinkään niistä kivuista, jotka sai minut tekemään tämän vähän harvinaisemman teon. Mutta ne on minun elämää. Ainut keino särkylääkkeiden ym. lisäksi, on rukoilla voimia jokaiseen päivään, että tästä taas selvitään. Tämä blogin tekemisen opettelu on yksi keino saada niitä ajatuksia pois siitä kivusta. Siksi olisin todella onnellinen jos kommentoisit blogiani, jos tälle sivulle eksyt. Kaikenlaiset mielipiteet/neuvot on tervetulleita. En ole sokerista tehty, vaikka tuo kipu sisältäpäin syökin ihmistä. Kestän kyllä kaikenlaiset mielipiteet/neuvot. Teillä on kyllä mielettömän hienoja blogeja, en voi kuin silmät pyöreänä niitä ihailla. Mutta nyt suupielet ylöspäin ja nauttimaan uusista tulokkaista sisustukseemme.

Tällaista Aurinkokujalla tänään tiistaina.
                                                               -Piitsu-