maanantai 27. maaliskuuta 2017

Pitkästä aikaa!






Heipä hei, pitkästä pitkästä aikaa.
Toivottavasti aikaa ei ole kulunut liian kauan , niin että olette jo unohtaneet minut.


Minä olin aika tiuhaan tahtiin postannut koko ensimmäisen vuoden
ja sitten tuli sellainen tunne,
ettei minulla ole enään mitään uutta annettavaa teille
ja oli pakko pitää paussi.
Paussista tuli vähän pitempi kuin mitä olin ajatellut,
mutta nyt taidan olla taas valmis postaamaan.


En tiedä onko minulla nytkään mitään uutta annettavaa teille,
mutta alkoi tulla sellainen tunne että olis kiva kuulla teidän kuulumisia
ja vaihtaa mielipiteitä.


Saa nähdä kuinka usein nyt aluksi jaksan postata ,
en osaa sanoa,
mutta katsotaan mitä aika tuo tullessaan.


Mitä minulle sitten kuuluu.
No, selkä ja jalka kivun suhteen parempaa.
Kun minulle laitettiin se kipustimulaattori,
on kivut olleet paremmin hallinnassa.
En ole kivuton,
mutta pärjään.
Muuten olen ollut koko alkuvuoden melko väsynyt.
Mutta jospa se mieliala tästä kohenisi,
kun ollaan menossa kohti kevättä.
Täällä Kokkolan korkeudella on ainakin ollut aivan ihania
keväisiä päiviä.


Kohta meidän vanhin tyttö saa vauvan
ja minusta tulee kolmannen kerran mummu.
Aivan ihanaa.
Saa taas hoitaa sellaista pientä nyyttiä.
Toivottavasti minusta tulee mummu vielä tosi tosi monta kertaa.


Kaksi lastenlasta on jo molemmat täyttäneet 2 vuotta
ja niiden kanssa voi jo leikkiä monenlaista.
Ja kun ne on niin saman ikäisiä ne leikkii jo tosi hyvin yhdessäkin.


Se meidän poika joka oli siellä Australiassa
on jo tullut sieltä pois.
Nyt taas kaikki kuusi lasta on täällä Suomessa
vaikkei Kokkolassa asu kuin kaksi tyttöä.


Mies käy edelleen töissä
niin kuin ennenkin.
Minä täällä pidän tätä taloa pystyssä.
Onhan  minulla täällä seurana tuo Pyry koira.


Olen löytänyt taas uudestaa lukemisen ilon.
Minulla oli tosi pitkä väli
etten lukenut kirjoja
ainakin vuosi,
nyt olen taas oikein ahminut niitä.


Kesää jo kovasti odotan.
Että puutarha puhkeaa kukkaan
ja odotan myös kovasti sitä kasvihuonetta,
jota mies alkaa heti rakentaa
kun maa sulaa.


Kirpparilla en ole käynyt koko talvena,
mutta kun pyörätiet sulaa,
niin että voi pyöräillä kaupunkiin,
aion kyllä taas käydä kirpparilla.
Uusia leluja vois ainakin ostaa.


Tällä hetkellä täällä Kokkolassa on ulkona 1.5 astetta plussaa.
Taivas on aivan pilvessä ja sataa aika lailla lunta.
Onneksi ei tuullut,
kun ollaan tehty koiran kanssa jo kaksi lenkkiä.


Siinä se koira istuu ja odottaa
että mies tulisi ruokatunnille,
Aika hyvin se kyllä tietää milloin se tulee.


Jaksan ja pystyn onneksi käydä koiran kanssa melko pitkät kaksi lenkkiä,
Mutta en enään jaksa siivota yksin joka viikko tätä taloa,
siinä on ollut pakko antaa periksi
ja ottaa apua vastaan.
Onneksi mies mielellään auttaa
ja jaksaa auttaa vaikka käy töissä.
Minulle on kuitenkin niin tärkeää,
että on siistiä.
Voitaishan me muuttaa asumaan pienempään asuntoon.
Mutta minusta on niin ihana
kun lapset ja lastenlapset voi tulla yhtäaikaa käymään,
kun on tilaa.
Ja voivat olla yötä,
kun meillä on tarvittaessa kolme tyhjää makuuhuonetta.
Minä en kyllä aivan helposti meinaa tästä pois muuttaa.
Ehkä sitten 90 vuotiaana. :)


Tällainen postaus tästä nyt sitten tuli.
Tuntui oikein mukavalta tätä kirjoittaa,
toivottavasti kommentoitte ahkerasti
ja kysykää jos teillä on jotain mielessä
mitä en tässä kirjoittanut.


Kevättä ootellessa
Aurinkokujalta terveisin Piia