maanantai 16. syyskuuta 2019

Kuvia olohuoneesta









Minun on jo kauan tehnyt mieli uutta liinaa olohuoneen pöydälle.



Sitten eksyin ihan vahingossa Adalmiinan Helmen sivuille,
siis nettikaupan sivuille.
Ja siellä on sellainen merkki kuin Arte Pura
ja siellä toinen toistaan kauniimpia tuotteita.
Sieltä sitten löysin tämän liinan,
jossa oli24 väriä, mistä valita.
Liina on kooltaan 50x160cm.
Halusin sellaisen liinan joka menee reilusti pöydän reunan yli.
Nyt kun tuota kuviota on katsonut kauemmin
se alkaa näyttää riviltä joulukuusia,
jotka on koristeltu timanteilla/helmillä.
Liina on käsin luonnonväreillä värjättyä 100% puuvillaa.
Liinan kuuluu siis olla vähän ryppyinen, sitä ei ole tarkoitus silittää.
Olen liinaan tosi tyytyväinen,
minusta se sopii hyvin meille.
Käyppä Adalmiinan sivuilla ,jos et ole aikaisemmin käynyt,
siellä on monenlaista soppailtavaa.





Otin muutenkin kuvia meidän olohuoneesta,
kun on monta kuukautta tullut kuvailtua vain puutarhaa.





Kirjoitan vähän voinnista, vaikka moni on jo siihen ehtinyt väsyäkkin.




Selän suhteen ei ole mitään uutta.
Se murtuma on siellä ja se luutuu tai sitten ei.
Kovimmat kuvut on pakarassa ja polvessa.
Oulusta ei ole kuulunut CT-aikaa eikä poliklinikka aikaa.
Niitä ootellessa.
En ole oikein päässyt koiran kanssa lenkkeilyn alkuun.
Siis hiljalleen kävelemään muutama sata metriä tai korkeintaan kilometri.
Istun vaan tässä tuolissa ja paisun kuin pulla taikina.




Kielen koe palassa ei ollut syöpää, onneksi.
Mutta siitä olis pitänyt ottaa vielä toinen koe pala ja tehdä
jokin värjäys lisäselvityksenä.
Syvä pitkäkestoinen tulehdus siinä kuitenkin löytyi.
Siellä yksityisellä puolella missä kävin,
ei mihinkään jatko tutkimuksiin tai tulehduksen hoitoon suostuttu.
Pitää nyt soittaa terveyskeskukseen ja tilata lääkäri aika,
jos hän sitten laittaisi lähetteen keskussairaalaan
ja jos siellä suostuttaisiin jatkotutkimuksiin.




Matalaan hemoglobiiniin, 87, olen syönyt nyt rautaa.
Siellä on hoidettu asiat hyvin.
Minulle on tehty jo paksunsuolen tähystys ja vielä pitää tähystää vatsa
ja ohutsuolenkin kuvauksesta on ollut puhetta,
siihen minulle ei ole kuitenkaan tullut vielä aikaa.
Mutta rauta tiputukseen x 2 on tullut aika, ei siis vertitiputukseen.
Minulle ei ole tiputettu koskaan rautaa, verta kylläkin.
En ole kuullut koko rauta tiputuksesta, kuin vasta vähän aikaa sitten lapseltani.
Eli tällä puolella on kaikki hyvässä hoidossa.




Vielä kun sais otettua itseään niskasta kiinni
ja alkaa hiljalleen käydä ulkona kävelemässä.
Minä saan kyllä kävellä ulkona, kun laitan sellaisen tukiliivin.
Sais samalla tuota painoa alas.
Ei sitä voi odottaa että lääkärit hoitaa,
kyllä sitä pitää tehdä itsekkin kaikki voitavansa.




Onneksi aina tapahtuu kaikkea ihanaakin vastapainoksi.
Minusta tuli sunnuntai aamuna mummu.
Meillä on nyt kuusi lastenlasta, kolme tyttöä ja kolme poikaa.
Ja pientä väkeä, vanhin täyttää tällä viikolla viisi vuotta ja pienin on
siis juuri syntynyt.
Meillähän on itselläkin kuusi lasta. Vielä kolme joilla ei ole lapsia ollenkaan,
eli toivoa on että saamme vielä lisääkin lastenlapsia.
On tämä elämä vaan niin ihanaa, kaikista sairauksista huolimatta.





Kun ei ole ollut pakkas öitä, niin puutarha on vielä tosi kaunis.
Vettä täällä on kyllä satanut, niin että se on vähän hakannut kasveja maata vasten.
Kun olis oikein aurinkoinen päivä, niin vois vielä ainakin kerran
käydä ottamassa puutarhassa kuvia.
Mies tuossa juuri suunnittelee lähtevänsä, tekemään jotain syys töitä.
On ollut kyllä lämmin  ja kaunis syksy, kun muutaman viikon päästä
on jo lokakuu.
Monesti lokakuun lopussa sataa jo lunta.
Saapa nähdä miten tänä vuonna.




Jännä miten ihmisellä vaihtuu mieli väri.
Ihan ekassa omassa asunnossa mulla oli melkein kaikki sinistä.
Nyt en voi sietää koko väriä sisustuksessa.
Seuraavaksi tuli vihreän kausi, joka kestikin kauan
ja siitä on jäljellä vielä yhden makuuhuoneen vihreä väritys.
Sen jälkeen ainakin kaikki kalusteet oli jotakin puun sävyistä.
Nyt sekin on saanut väistyä ja kaikki puukalusteet on maalattu valkoiseksi.
Uusi väri joka on nyt hiljalleen hiipinyt meille on harmaa.
Mitähän lie seuraavaksi.
Vaatteissa minulla on enemmän värejä.
Teen vaatteista, tekstiileistä, nukkekoti jutuista ainakin tässä kohtapuoliin postauksen.





Tässä kuvassa (yläpuolella) näkee hyvin sen harmaan hiippailemisen meille.




Hah, hah, haa. Olen yrittänyt piilottaa tietokoneen ja muut paperini.
Mutta tuossahan ne oikein loistaa kaikille nähtäväksi.
Mutta hyvä kun kävi noin, niin ette luule, että meillä on aina kaikki tip top.
Näkisittepä miltä meidän olohuone näyttää silloin kun ollaan koko poppoo paikalla.
Mutta siivottuahan aina saa. Pää asia että kaikilla on hauskaa.





Minähän ostin joku aika sitten kolme vähän isompaa kukkaa.
Tässä kuvassa niistä yksi.
Minä olen aika huono hoitamaan kukkia.
Tämän olen saanut pysymään ainakin hengissä,
mutta kaikki uudet lehdet kuolee ennen kuin ne on täysin auki.
Kastelenkohan minä sitä liikaa vai liian vähän.




Minun ainoa ystävä ei ole ollut pitkään aikaan yhteyksissä minuun,
mutta eilen näin hänet ja lupas tulla käymään.
Hänelläkin on päässä syöpä ja mitä lie kaikkia ja hän hoitaa paljon
lastenlapsiaan.
Minä taas olen ollut täällä kotona jo kohta pari vuotta,
en ole täältä paljon mihinkään liikkunut.
Me ollaan oltu ystäviä vuodesta -88 asti.
Ja melkoista vuoristorataa tämä on ollut.
Välillä ollaan oltu tiiviisti yhdessä ja välillä on tullut pausseja.
Mutta koskaan ei ole tullut välirikkoa.



Vielä vähän sisustuksesta.
Minusta nuo vestivo kynttilänjalat ja Pentikin pallokynttilät
sopii hyvin tuohon pyöreälle lautaselle jonka olen ostanut SisustEllenistä.
Ja muutenkin ne sopii tuohon kokonaisuuteen.




Meidän olohuone on aika pieni ja sitten läpikulkupaikka,
on kolme oviaukkoa.
Eli on aika vaikea sisustettava. Mutta kyllä minä muuten tykkään että se on ok
mutta istuma paikkoja sais olla enemmän.
Kun ollaan koko poppoo koossa joutuu ottaa keittiöstä lisää tuoleja.
Mutta näillä mennään, ei tuota olohuonetta isommaksikaan saa.



Tuossa olohuoneen seinällä on tuo ruusu valokuva tapetti.
Jos sen edessä ei olis mitää, se olis hieno,
mutta noin taustana muille tavaroille se ei ole kovin hieno.
Ja ehkä paremmin se sopis makuuhuoneeseen.





Takassakin pidettiin jo kerran tulia,
lähinnä kokeiltiin ettei tule savut sisälle, ei tullu.



Tässä kahdessa kuvassa se kukka josta jo kirjoitin.
Ihan hyvän näkönen se on,
mutta olis kiva saada siihen uusia lehtiä.






Tässä ylhäällä ja alhaalla kuvassa on se toinen kukka.
Se on kans pysynyt aika hyvän näköisenä,
muttei se kyllä ole yhtään kasvanut.
Vai miltä se näyttää sisäkukka ammattilaisen silmään.
Sitten on vielä anopinkieli, mutta se on toisessa huoneessa.
Sitten minulla on muutama pieni kukka.






Tästä kuvasta tuli tosi suhero, mutta olkoon nyt silti tuossa.                                                             





Tässä kuvassa näkyy sohva nurkkaus.
Nämä sohvat on suhteellisen uudet.
Entisistä sohvista toinen on yhdessä makuuhuoneista
ja toinen taidettiin heittää menemään,
vai vietiinkö se varastoon.




Tässä kuva kahden hyllyn asetelmista.
Ne on olleet samanlaisina pitkään,
kun minä en enää käy kirpputorilla.





Jahas, tätä kaunokaista tuli näköjään kuvattua vähän enemmänkin.
Suojaruukussa on jotain samaa, kuin kastehelmi astioissa.









Pyry vanhus kohta 11- vuotta päiväunilla.
Nykyään se etsii nukkumapaikaksi jonkin lämpimän paikan.
Mutta kyllä vanhukseen saa eloakin, esim. kun mies tulee ruokatunnille tai
joku lapsista kotiin, herkku pussia rapisuttaa, fleksin ottaa käteen.
Ja temppujakin tekee niin innoissaan, että tekee jonkin tempun jo ennen kuin
on edes pyydetty tekemään, kunhan vaan saa namupalan.
Yhdessä vaiheessa sai epilepsia kohtauksia, nyt ei ole saanut pitkään aikaan.
Muuten on ihan terve, hampaatkin on ihan priima kunnossa.
On se tärkeä, varsinkin miehelle ihan pestis.



Tuossa tuolissa minä istun joka on tuon lampun vieressä,
siinä on minun elämä pitkälti
ja minä olen vasta 55-vuotta...




Tuon lampun minä ostin veljeni muistolle,
kun hän kuoli muutama vuosi sitten.
hän oli minua 11-kuukautta nuorempi.
Se oli siskoni idea.
Hän osti taulun ,jonka hän laittoi niin seinälle,
että hän näki sen aina herätessä ja muisti veljemme.
Minunkin lamppu on vastapäätä tuolia jossa istun.



Tämä kranssi on toinen uusimmista hankinnoistani.
Tykästyin siihen koska en ole ennen nähnyt vastaavaa.
Ostin sen häneltä joka on tehnyt monia kymmeniä mattoja,
sängynpeittoja ja vilttejä minun nukkekotiin.
En nyt valitettavasti millään muista hänen netti kaupan nimeä.
Jos luet tämän, laita ihmeessä nimi.


Olen aina tykännyt tehdä tällaisia asetelmia.




Tässä toinen asetelma.



Ison pullon olen löytänyt kirpparilta kympillä.
Aika hyvä löytö.




Olohuone keittiöstä päin kuvattua.




Olohuoneen ikkunasta kun katsoo, kaikki on vihreää kuin kesällä.
Ei vielä yhtään syksyn värejä 16.9




Tähän kaappiin olen kerännyt kirppareilta lasitavaraa.



Olen tosi väsynyt, enkä jaksa tarkistaa kirjoitus virheitä, ei kai niihin maailma kaadu.

Mukavaa maanantai illan jatkoa kaikille.


Piia








maanantai 9. syyskuuta 2019

Sekalaista :)








Heipä hei pitkästä aikaa.



Kaikki jotka tuntevat minut pitemmältä aikaa,
tietävät etten ole hyvässä kunnossa,
kun minusta ei kuulu mitään.
Jos olis viksu niin kävis sen tänne kirjottamassa,
että voin nyt huonosti ja tulee nyt varmaan taukoa blogin pidossa.
Pitääpä nyt painaa mieleen vastaisuuden varalle.
Toivottavasti ette ole minua unohtaneet.




Minulla leikattiin toukokuussa selkä Oulussa.
Ensin kaikki meni hyvin
ja olin niin onnellinen,
kun ajattelin että kohta pääsen Pyry koiran kanssa lenkille.



Mutta pari viikkoa ennen jälkitarkastusta
mulle tuli ihan yhtä äkkiä kova kipu lonkkaan,
lähelle leikkaus kohtaa 
ja sitten saman puolen polveen.



Jälkitarkastuksessa otettiin ensin kuva ja
sitten menin lääkärin juttusille.
Hän kysyi miten on mennyt ja minä kerroin.
Sitten katottiin rtg-kuvaa
ja siinähän se näkyi miten yhdestä nikamasta oli murtunut pala pois.
Ei ole ihme, että oli ollut niin kipeä.



Nyt saan uuden ajan ja otetaan ct-kuva.
Sitten päätetään pitääkö leikata uudelleen.
Se murtuma voi luutua itsekkin paikalleen.
Mutta en suostu sellaiseen vaihto ehtoon,
että se kipu jää.
Vaikken leikkausta toivokkaan.




Minulla on alkanut tämä selkä kipu vuonna 2003.
Kahdesti olen kaatunut jäätiköllä
ja kahdesti on leikattu Oulussa
ja sitten on vielä laitettu se kipustimulaattori
sekin Oulussa.



Joka päivä on ollut kipeä vuodesta 2003 asti.
Toisena päivänä enemmän ja toisena vähemmän.
Kyllä tämä sais jo loppua.
Päähän tässä jo hajoo.


Viimeks oli leikkauksen jälkeen,niin kauhee olo,
ettei sellaista haluis kokea uudelleen.
Vaikka onhan tämä (varmasti) pienempi leikkaus,
kuin se toukokuinen.




Muutenkin on ollut terveys vähän niin ja näin.
Mutta onneksi niitäkin nyt tutkitaan.
Tässä puolessa välissä kuuttakymmentäkö tämä sairastelu alkaa,
eikä enää tervettä päivää  näe!?




No, vähän ilosempiin asioihin.
Olen ostanut kaikenlaista uutta kotiin ja itselleni.
Esim ostin olohuoneen pöydälle uuden liinan
ja yhteen huoneesees uuden tuolin.




Kotiin ostin vielä aivan mielettömän hienon torkkupeiton.
Itselleni ostin lenkkarit, ulkohousut ja kaksi takkia,
ohuemman ja paksumman.


Ja tilasin sitteen vielä Nannan puodista: pipon, kaulahuivin, lapaset
ja Anelmaiset (pitkät villasukat).





Teen sitten kaikista postauksen sitä mukaa,
kun saan niitä postista.
Kannattaa käsityö ihmistenkin katsoa sitten seuraavia postauksia.




Kasvihuoneeseenkaan en ole jaksanut mitään laittaa.
No, ehkä sitten ensi vuonna.




Nukkekotiinnkin on tullut jotain uutta.
Siitäkin voin sitten postata.
                                                                                                                                                             



Uusia postauksen aiheita on niin paljon,
että sitten saakin jo alkaa postata joulu jutuista.



Omenia tulee niin paljon, ettei ehkä ikinä,
mutta pieniä ne on, kun ei ole satanut.



Meillä ei ole ennen ollu oravia pihassa,
mutta nyt on ollut.
Eilen oli omena puussa orava,
suuri omena suussa.
Melkein katkesi niskat, kun hyppäs omena puusta pihlajaan,
omena suussa.
Se reppana tietenkin tekee talvikätköjä,
eikä ymmärrä että ne omenat märäntyy siellä kätkössä.




Mies teki lauantaina omenapiirakkaa gluteenittomana,
ja kyllä oli hyvää.
Mies oli lukenut jostakin, että jos tekee kotimaisista omenoista piirakan
niin ei kannata kuoria omenoita.
Ja kyllä se oli tosissaan hyvää.
Ne kuoret ei tosiaankaan tuntuneet yhtään.
Olis voinut kuvitella että ne tuntuu vähän kovilta, mutta ei.
Ja sai kaikki ne ravintoaineet mitkä on heti siinä kuoren alla.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                   



Minulla jäi kuukauden kuvat ottamatta puutarhasta.
Kyllä harmittaa.
Ainakin liljojen kukinta meni melkein sivu suun,
loppuja rippeitä siellä vielä kukki.
Ja mitä kaikkia muuta kerkeskin kukkia.




Katsokaapa oikein tarkasti köynnöksiä,
ne on kasvanut aivan valtavasti,
vaikka täällä ei satanut kesällä ainakaan pariin kuukauteen.
Aika jännä juttu, luulis että ne on ennemmin aivan nuutuneita.



Minusta pitäisi tai ei mitään pitäisi vaan tulee
mummu luultavasti vielä tässä kuussa, pienen poika vauvan mummu.
Ihan parasta.
Meillä on sitten kolme poika ja kolme tyttö lastenlasta.
Vanhin täyttää tässä kuussa viisi vuotta.
Niin että pikku väkeä riittää.
Mutta ne leikkii tosi hyvin yhdessä.



Oli meillä itselläkin neljä alle koulu ikäistä ja
sitten viis lasta kun vanhin meni kouluun ja joulukuussa syntyi viides lapsi.
Sitten meni neljä vuotta ja syntyi kuudes lapsi ja myös viimeinen.
Olin aina ajatellut että meille tulisi iso perhe, mutta ei.
Mies sanoi juuri yhtenä päivänä, että meillä on juuri sopiva määrä lapsia meille,
kun me tästä asiasta puhuttiin.



Yksi meidän lapsista tulee juuri tänään meille avopuolisonsa kanssa.
En nyt muista olivatko he kaksi yötä,
kun asuvat muualla päin Suomea kuin me.
Meidän kuudesta lapsesta ei asu täällä Kokkolassa kuin yksi.
Mutta onneksi kaikki käyvät kotona melko usein.
Sellaista tilannetta on vaikea järjestää missä oltais kaikki,
ainakin yksi aina puuttuu.



Tämäkin kukka on luonnossa aika kaunis,
mutta hyvää kuvaa siitä on vaikea saada
vaikka minulla on ihan hyvä kamera
taitaa olla kuvaajassa vika.



Liljoja pitäis istuttaa lisää, ne on niin kauniita.
Mutta toisaalta olen ajatellut etten istuta enää yhtään kasvia tähän pihaan.
Joka toinen päivä ajattelen että olis järkevää muuttaa asumaan pienempään asuntoon.
(paitsi lapset ja lastenlapset ei vois tulla kaikki sitten yhtä-aikaa käymään)
Joka toinen päivä ajattelen etten tosiaankaan muuta kotoani
ennen kuin olen niin vanha etten enää selviä / tai ei selvitä tässä.



On kyllä lämmin syyskuun alku.
Nytkin paistaa kirkkaalta taivaalta aurinko ja lämmintä on 21.1 astetta.
Meidän koira on hupanen, kun se on aina tykännyt niin auringosta.
Nytkin mies päästi sen ulos pissalle kun lähti ruokatunnilta takaisin töihin,
siitä on jo yli puoli tuntia.
Kävin äsken huuteleen sitä sisälle, muttei se meinannutkaan tulla.
Makaa aurinkotuolissa, kun siihen paistaa aurinko.
Sitä vaan joskus pelkään että jokin toinen eläin hyökkää sen kimppuun,
kun se on niin pieni koira.
Ottakoon vanhoille kohta 11-vuotta vanhoille luilleen aurinkoa.



Tätä keltaista kukkaa ei olis pitänyt ikinä istuttaa muualle,
kuin tällaiseen laatikkoon.
Mulla on tätä myös kukkapenkissä ja se valtaa kaikilta muilta kukilta tilan.
Mutta vaikka sitä yrittää kitkeä kuinka pois, aina se nousee jostakin.
Mun pahin moka täällä puutarhassa.
Katsokaa tarkkaan mihin tätä istutatte.Mies istutti viime syksynä nämäliljat tähän



Mies istutti nämä liljat viime syksynä tähän.
Meillä oli niin paljon sipulikukkia, että niitä piti istuttaa vähän joka paikkaan.
Tuli aika erikoinen sekoitus, mutta toisaalta sellainen ettei kenelläkään
tulis ihan heti mieleen istuttaa näitä kuunliljojen kanssa.



Pitäis vielä kerran käydä kuvaamassa.
Siellä oli vielä sellaisia kukkia jotka oli nuppuja.



Villiviinikin on innostunut kasvamaan tänä kesänä.
Siitä riippuu alaspäin aivan kuin liaaneja.
Kun täällä takapihalla on paljon kasveja
ja tämä on vähän kuin viidakko
ainakin pienen melkein viisi vuotiaan mielestä,
hän tykkääkin käydä
monesti kävelemässä takapihan polkuja,
kun kasvit on yhtä pitkiä tai pitenpiäkin kuin lapsi
ja sitten menee vähä väliä köynnöskaaria yli.
Voin melkein kuvitella miltä se tuntuu.




Siis tämä köynnös on aivan raivostuttava.
Rupesin katsomaan kuinka paljon se on tänä vuonna kasvanut.
Huomasin että kolme "oksaa" lähtee kasvamaan vieressä olevaan pihlajaan päin.
Kun miehen kanssa alettiin katsomaan, niin ne oli kasvanut n. viisi metriä sinne pihlajaan.
Mutta mitä teet, ei niitä sieltä mitenkään pois saa.
Nyt pitää vaan katkaista ne oksat ja sitoa tiukasti köynnös kaareen,
että ne ensi vuonna kasvaa oikeaan paikkaan.
Aika perään katottava köynnös.                             



Tämä lumikärhö on kiivennyt jo pitkälle portaita ylös.
Olen sanonut että annan sen olla siinä,
jos joku portaita tarvitsee, esim. nokipoika
niin ei muuta kuin kiipeää ylös vaan
kärhöä ei tarvitse varoa.
Kyllä se kasvaa uudelleen.




Mitenhän minä saisin tuon köynnöksen kasvamaan
toisellekkin puolelle köynnöstukea,
kun uusia alkuja ei ole jotka vois ohjata sinne.
Jaa-a siinäpä pulma.



Köynnöshortenssia ilahduttaa aina kun ohi kulkee.
Meillä se on etukuistin säleikössä.
Niin sen näkee aina kun lähtee tai tulee kotiin.

Tästä postauksesta tuli melkoinen sekameteli soppa,
mutta koittakaa kestää.
Pitkäkin tästä tuli kuin nälkävuosi,
mutta voihan sitä katsoa vain kuvat.

Ensi kerralla joko uusia vaatteita, käsitöitä tai nukkekoti juttuja.

Piia