Orvokkeja + helmililjoja + tasetteja
Runoni keväälle
Onko pitkän, kylmän ja pimeän talven jälkeen,
mitään kauniimpaa, kuin orvokin hymyilevät kasvot,
tasetin huumaava tuoksu
ja helmililjan helisevät kellot.
Sekö minut sai jaksamaan jokaisen päivän,
kun aurinkoa ei näkynyt lainkaan
ja hämärä verhosi jokaisen nurkan.
Kun kahlasin auraamattomia teitä
joka päivä koirani kanssa
ja kun pyörä ei liikkunut sohjossa minnekkään
ja sait henkesi edestä varoa
ettet kaadu, kun jäätikön päälle
oli satanut ohuen lumi vaipan.
Sekö se oli, muistiini piirtynyt kuva
jokaisesta kasvista, jota hoidin ja hellin
sen lyhyen hetken, jonka kesämme kestää.
Se tuoksu jota en lakannut nuuskimasta
niin että varmasti muistaisin sen
talven pimeänä iltana
takkatulen ääressä kirja kädessä.
Se, se oli.
Ja nyt se on taas täällä,
minun kuistini pöydällä
kevään ensimmäiset kukkaset.
Ja siitä se alkaa
seuraavaksi tulee kasvit
jotka vähän paremmin
sietävät kylmää
tulppaanit, krookkukset ja narssissit
ja siitä eteen päin
aina jokin uusi kasvi.
Tämä on vasta alkua
kaikki on vielä edessä päin
kaikki, koko kesä
ja jokainen kasvi.
9.4.2016 -Piia -
