Viikonlopun alku

Olin ajatellut, että tänään kuvaan vähän ulkokuvia.
Kun on niin tosi paljon lunta puissa ja muuallakin.
Olin myös ajatellut, että tänään paistaa aurinko.
Tyhmä minä.
Luulisi, että tähän ikään mennessä, on jo jotakin oppinut.
Nimittäin, että meillä ilmat vaihtuu niin nopeasti.
Eilen paistoi se aurinko.
Niin, että ne kuvat olisi pitänyt ottaa heti , kun se idea mieleen tuli.
Eikä jättää tälle päivälle.
Nyt on sitten sankka pilviverho.
Huoh!
Ei auta kuin toivoa, että nuo lumet pysyy puissa.
Niin kauan, että tulee seuraava aurinko päivä.
Voishan tänäänkin kuvata.
Muttei niistä tuu niin kauniita, kuin aurinkoisena päivänä.
Sellaisia, kuin olin ajatellut.


Mutta, toiseen asiaan.
Löysin ne tyynynpäälliset, joista yks päivä kirjoitin.
Ne Vallilan tyynynpäälliset.
Pitäisköhän tässä kohden olla rehellinen ja kirjoittaa, että minun mies löysi ne.
Hän oli niin kiltti, että tyhjensi yhden kaapin.
Ja sieltähän ne löytyi.
Tulipahan samalla siivottua se kaappi.

Tuossa kuvassa näkyy hyvin ne tyynyt.
Sopii muuten noihin verhoihin.

Ja pöydän nurkalla, se keltainen esikko.

Tuonne päin kuvattuna, näkyy nuo olohuoneen tuolit.

Katsokaapa tuota sohvan oikean puoleista selkänojaa.
Se on vähän matalammalla, kuin muu sohvan selkänoja.
Miksiköhän?

Meidän Pyry koira istuu siinä, katsoo ulos ja odottaa, että me tullaan kotiin.
Se on niin meidän perään.
Kun me sitten tullaan kotiin.
Se haukkuu meidät aivan pystyyn, kun ollaan jätetty hänet.
Eikä olla otettu mukaan.
Mutta, kun ihan joka paikkaan ei voi ottaa mukaan.
Mutta selitäppä se tuolle karva tassulle.

Tässä alemmassa kuvassa näkyy hyvin nuo tyynyt.

Ne on tuollaiset aika löhöily tyynyt.

Voishan niihin laittaa napakammat sisätyynyt.
Mutta on ne kyllä aika kivat, tuollaisinakin.
Pehmeät.

Tuossa näkyy tuo sohva pöytä.
Johon olen aivan ihastunut.
Meinasin katkasta siitä jalat.
Onneks en tehnyt sitä tyhmyyttä.

En millään muista noiden tyynynpäällisten nimiä.
Mutta, eipä se nyt ole niin oleellista.
Jossakin vaiheessa kyllästyin niihin, sen takia, kun niissä on vähän sinistä.
Nyt minusta näyttää, että sitä on niin vähän, ettei se haittaa.

 Siirsin kaikki valkoiset tyynyt , tuohon toiselle sohvalle.

En raahtinut laittaa noita kahta reunimmaista kaappiin.

Ne kun on aika uusia.
Ostin ne vähän ennen joulua.

Saahan sitä vähän valkoistakin olla. :)

Iittalalle on tullut uusi väri kastehelmi kynttilälyhtyihin.
Smaragdi.
Ostin niitä Halpa-Hallista kaksi.
Ajattelin, että ne on kivan näköisiä kirkkaiden kanssa .
Joita minulla on ennestään.
Ja pitihän sitä viikonlopun kunniaksi ostaa uusi kukkakimppukin.
Vaikka ne valkoiset tulppaanit, jotka ostin viimeviikon perjantaina.
On vielä niin hyvässä kunnossa, että saavat koristaa keittiön pöytää.
Nämä uudet tuli "ruokailu huoneeseen".

Nämä kuvat on otettu valoisalla.

Tässä vähän hämärämmällä.
Tämäkään väri ei todellakaan ole mikään minun lempi väri.
Mutta olen nyt huomannut itsessäni uuden piirteen.
Uskallan kokeilla uusiakin värejä.
Kun sitä ei ole liikaa.

Joskus kauan sitten vihreä oli yksi minun lempi väreistä.
Ja minä näen tämän värin yhtenä vihreän sävyistä.
Joku toinen voi nähdä, ihan jonakin muuna.
Siksi minä ehkä ostin nämä kynttilälyhdyt.

Kauniita ne on kaikki ylimääräiset valon tuojat, tähän pimeyteen.

Katsoin kaupassa tosi tarkkaan, että mikä tämän kukka kimpun nimi on .
Ja painoin sen mieleeni.
Hah !
Minulla ei ole hajuakaan mitä nämä kukat on.
Nämä kun ei ole sellaisia kukkia, joita yleensä ostan.

Ostin näitä kukkia, sitä varten.
Kun minusta nämä sopi hyvin noiden kynttilä lyhtyjen kanssa.

Kuva on vähän suhero.
Mutta eikö sovikkin hyvin yhteen?

Tämmöistä taas Aurinkokujalta.
Ei Aurinkokujallakaan aina aurinko paista.
Mutta jos viikonloppuna paistaa, laitan niitä ulko kuvia.
Muuten hyvää viikonloppua.
Ensi viikolla tavataan.
Aion lukea teidän blogeja ja poimia ideoita ja ajatuksia.

                                                       - Piia -