Vapaapäivän tunnelmia

Sain nyt näköjään kipinän alkaa polttaa tuikkuja ja kynttilöitä. Toivottavasti tämä jatkuu. Kokeilin nyt polttaa tuikkuja noissa pelti taloissa. Näytti aivan siltä niin kuin jokaisessa talossa oltaisiin oltu kotona. Siinä oli vaan se huono puoli, että ne kuumeni tosi paljon. Jouduin lopulta nostaa ne takaisin takan päälle. Olisi pitänyt olla jotain palamatonta alla.

Aurinkokujalla on ollut tänään enimmillään 27 astetta pakkasta ja kylmä tuuli. Niinkuin kuvasta näkyy lunta ei juuri ole. Minua huolestuttaa tosi paljon miten perennojen ja muiden puutarha kasvien käy. Varsinkin viime kesänä istutettujen. Olisi pitänyt syksyllä suojata. Niin olisi pitänyt...

Minun miehellä on vapaapäivä ja se tarkoittaa että myös minulla on vapaapäivä tuon karvaturvan ulkoiluttamisesta, jos haluan. Minulla vaan tahtoo tuo selkä alkaa heti vihoitella, jos en käy kävelylenkillä. No, katsotaan miltä alkaa iltaa kohti tuntua.

Minä olen ensin kiinnostunut astioiden keräämisestä. Ensimmäiset omat astiat olen ostanut noin 15 vuotiaana. Ja ne on minulla vielä tallella ja ehjät. Siitä tähän päivään olenkin ehtinyt ostaa melko paljon astioita. Osan uusina, osan kirpparilta ym. Voin niitä tässä hiljalleen "esitellä" Tässä nämä kirpparilta ostetut lasit, 4 euroa kappale. Ainakin miespuoliset henkilöt tykkää meillä näistä, kun niihin mahtuu kerralla niin paljon maitoa.
Itse sisustus kärpänen on puraissut vasta paljon myöhemmin. Sen takia minulla on vielä aika värikkäitäkin huoneita. Kun en ole ehtinyt vielä muutta kaikkea vaaleaksi. Sisustaminenkin vaatii rahaa, vaikka sisustais kuinka paljon kirppari tavaroilla. Ja minulla on nyt niin pienet tulot, kun olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Mutta hiljalleen hyvä tulee.

Nämä kasvihuoneet on tilan puutteen vuoksi kiivenneet keittiön kaapinpäälle, odottamaan kevättä ja ulos pääsyä ja kukkia sisälleen. Meillä on takapihalla iso terassi. Olen nyt koko talven yrittänyt laittaa rahaa vähän sukanvarteen, että saisimme siihen keväällä katon. Se pidentäisi niin paljon sen käyttö aikaa keväästä syksyyn. Ja ei tartteisi varoa pehmusteita, pöytäliinoja ja juuri kaikkia sisustus juttuja.
Ulkona sisustamista olen harrastanut vielä vähemmän aikaa kuin sisällä sisustamista. Ehkä nyt on kaikkeen enemmän aikaa, kun ei ole työelämässä.

Tämän ovi stopparin löysin kirpparilta. Kuvasta tuli vähän suhero, mutta kyllä tuosta nyt näkee millainen se on.

Myös pesutupa kyltti on kirpparilta. Se on kodinhoitohuoneen oven päällä. Hauska.

Keittiön iso kello on huutonetistä. Se sopii hyvin tuohon korkeimmalle kohdalle. Meillä on vähän korotettu sisäkatto keittiössä ja olohuoneessa. Vaikka se ei ole paljonkaan korotettu, se tuo kuitenkin avaruutta.

Tästä kaapista olen laittanut jo aikaisemminkin kuvia, mutta en malttanut millään olla räpsäsemästä taas kuvaa. Jotkin tavarat vaan on niin lemppareita. Minulle tämä kaappi. Laittaisin tähän tekijän nimen, mutta en tiedä. No, hän pitää kuitenkin Kokkolassa ykköskirppistä, tämä naispuolinen henkilö. Pitääpä muistaa kysyä nimi.

Nämä patalaput sain lahjaksi kun ostin virkatun maton.
En ole raahtinut käyttää niitä.
Ovat olleet vain keittiön koristeena.

Keittiön verhoistakin teki mieli ottaa kuva.
Kun niin kauniisti valo loisti läpi.
Kuvio näkyi niin nätisti.
Minulla on molemmilla puolilla ikkunaa kaksi verhoa.

Olohuoneen korkean kaapinpäällä on tämmöinen asetelma. Se helposti jää huomaamatta, kun on niin korkealla. Haluaisin hevoset johonkin alemmas, mutten ainakaan vielä ole keksinyt niille paikkaa.

Lipaston päältäkin on jo suurin osa joulu jutuista lähtenyt. Mutta ihan kaikkea en ole raaskinut vielä laittaa pois. Pikku kuusenkin olen saanut elämään joulun yli. :)

Täältäkin hyllyltä joulu on pakattu laatikkoon, odottamaan seuraavaa joulua.

Nämä joulukaktuksetkin on vielä elossa. Kylläkin nupuilla, ei kuki, mutta elossa, mikä elossa. Se on tärkeintä.

Tähän hyllylle pitäisi saada jotakin väriä tai vaihtelua. Tämä on jotenkin tylsä.  Pitää pitää mielessä, kun pääsee seuraavan kerran kirpparille.

Tuulikaapissakin on pieni hylly, josta riippuu koiran tassupyyhe ja fleksi.
Joku lapsista on tehnyt tämän koulussa.

Tämä "tyylikäs" sammutuspeite löytyi hong gongista

Tämänkin lipaston päältä on joulun punainen vaihtunut vaaleampiin sävyihin.

Nyt risukoristeetkin näyttää taas kivoilta.
Kyllä joulu on ihana.
Ja joulua on kiva laittaa.
Mutta kun se on ohi, on koristeet taas mukava vaihtaa arkisiin.

Tämä pieni jakkara tuulikaapissa, on välttämätön.
Minä en ainakaan saa tällä kipeällä selälläni muuten kenkiä jalkaan.
Vai pitäisikö tunnustaa, että se on tämä vanhuus..

Voi kuinka "ruokailu huoneestakin" tuli raikas , kun lähti kaikki joulun punainen pois.
Kuvat on vähän suheroita. Valitan. En oikein vielä osaa käyttää tuota uutta kameraani. Mutta kyllä se tästä.

 

No, ihan kaikki punainen ei lähtenyt "ruokailu huoneesta", kun kaappi on punainen. Ja aivan ihana

kaappi onkin ja jotenkin tuo väri sopii tuohon kaappiin. Jostakin syystä tykkään kyllä enemmän noista vanhoista huonekaluista, kuin uusista. Puusohvakin on aivan ihana ja hyvän värinen. Siinä vaan olisi vähän korjaamista. Osa "nupeista" on rikki, mutta taidan antaa sen työn jollekkin ammattitaitoiselle.

Olohuonekkin on jotenkin valoisa ja raikas, kun punainen väri lähti. Ei minulla mitenkään erityisen ikävä sitä ole. Ehti se kuitenkin olla jo aikansa. Nyt tuntuu että haluaa kääntää katseensa kohti kevättä. Vaikka minä olen aina ollut jouluihminen, niin olen myös kesä ihminen. Oikeastaan kaikissa vuodenajoissa on omat hyvät puolensa.

 Muutama kuva olohuoneesta keittiöön päin.

Tulimme juuri seuroista. En nähnyt parasta ystävääni, vaikka häntä niin kaipasinkin, kun emme ole viime aikoina juuri nähneet , soitelleet vain toisillemme. Joskus minusta tuntuu että kenelläkään ei ole niin vaikeaa kuin minulla, kun on oikein kovat kivut. MUTTA tällä minun ystävälläni on kolmannen kerran syöpä. Nyt päässä. Hän saa sädehoitoja Oulussa tällä hetkellä. Nyt häneltä kuoli äiti ja hän oli siellä hautajaisissa tänä viikonloppuna. Siksi emme nähneet. Mutta jos joku on sitkeä niin hän. Ja jos jotakin ihmistä voi ihailla, niin häntä. Hänen periaate on että periksi ei anneta. Välillä tuntuu että hän tukee enemmän minua, kuin minä häntä. Hävettää oikein. Huomenna minä lupaan soittaa hänelle, enkä odota puhelua häneltä. Olen niin onnellinen että minulla on sellainen ystävä kuin hän. Ihminen ei tarvitse kuin yhden hyvän ystävän, jos se on hänen kaltaisensa.

Nautitaan elämästä. Ja muistetaan kiittää terveydestä ja ystävistä. Vähän tummiin sävyihin päättyi tämän päivän blogi, mutta minusta tuntuu että tällä on jokin tarkoitus. Kuin joku olisi kirjoitustani ohjannut. Huomenna on taas uusi päivä ja uudet sisustus kujeet.

Aurinkokujalta

-Piitsu-

p.s Neuvoisko joku miten saan tuonne oikeaan reunaan laitettua teidän muiden blogeja joita seuraan. Kiitos :)