lauantai 10. kesäkuuta 2017

Kuulumisia



                                                                      PYRY












Tulee niin tosi harvoin kirjoitettua meidän koirasta.
Ja vielä harvemmin laitettua siitä kuvia.
Tuollainen valkoinen pieni nappi silmä se on.
Täytyy tähän laittaa mitä rotua se on,
kun kuitenkin joku kysyy.
Se on siis monirotuinen:
bichon frise, westie ja coton de tulear.
Kaikki rodut tuollaisia saman tyylisiä.
En tiedä minkä rodun näköinen on eniten.
Ikää Pyryllä on 8.8 vuotta.
Pyry on oikein tosi kiintynyt minun mieheen,
mutta kyllä minäkin kelpaan lenkittämään jne.
Nyt vanhemmiten on alkanut tulla vähän omaa tahtoa.
Mutta esim. lastenlasten kanssa tulee todella hyvin toimeen.
Ainoa asia joka mua välillä ärsyttää on se,
kun jokainen ihminen, oman perheen jäsenkin pitää aina haukkua ,
kun tulee ovesta sisälle. Mutta tuo nyt on pieni "vika".











Tänään (8.6) presidentti on puolisonsa kanssa täällä Kokkolassa.
Mies ja tyttö aikoi mennä leirintäalueelle katsomaan ja kuuntelemaan puhetta.
Minua ei niin paljon kiinnosta, että viitsisin lähteä sinne.
Yleensäkkään mua ei kiinnosta politiikka.
Presidentistä kyllä tykkään oikein kovasti, että on hoitanut hommansa hyvin.
Ja onneksi lähtee mukaan toiselle kierrokselle.
p.s ei ne ollu käynykkään kuunteleen Saulia, jokin este oli tullut.


Kuvahaun tulos haulle sauli niinistö


Taisin jo viimeksi kirjoittaa,
että luen nykyään paljon.
Nyt luen tätä Laila Hietamiehen Viipuri sarjaa.
Olen lukenut tämän ainakin kerran aikaisemminkin,
mutta se ei haittaa mitään.
Luen useinkin samoja kirjoja moneen kertaan.
Mutta toki on mukava jos löytää jonkin uuden
kirjan/kirjailijan jonka kirjoja lukea.

Kylä järvien sylissä


Ostin Jyskistä tällaiset sängynaluslaatikot lastenhuoneeseen,
kun alkaa olla niin paljon leluja,
ettei jää enään ollenkaan lattiatilaa.
Ja kun haluaisin ostaa leikkihuoneeseen pienen pöydän ja muutaman tuolin.
Jos uusi nukkekoti sitten mahtuis siihen pöydälle,
kun nyt sille ei ole mitään kunnollista paikkaa.
Ja jos siihen pöydälle jäisi kuitenkin niin paljon tilaa,
että siinä mahtuis piirtämäänkin jne.
Ei ollut minusta kalliita, 14,99.
Mies kävi ne hakemassa,
kun mun on välillä vaikea mennä esim. kauppaan.
Mää varasin ne valmiiksi netistä
ja mies vaan haki,
niin tuli varmasti sellaiset kuin mää halusin.





Viime kesänä en ostanut yhtään ainutta perennaa,
kun edellisenä talvena kuoli niin valtavasti kaikkea.
Mutta nyt ajattelin, ettei kai se auta,
kuin vaan taas ruveta laittamaan pihaa.
Ostin sellaisia perennoja jotka "viihtyy" hyvin meidän pihalla,
en uskaltanut nyt ostaa mitään uutuuksia,
katsotaan sitten myöhemmin.

Jalokurjenpolvi Brookside 
Syysleimu Orange Perfection 
Metsäkurjenpolvi 
Kesäkullero Golden Queen 
Verikurjenpolvi karmiininpunainen 
Kiinanpioni Coral Sunset 


Tuollaiset perennat tilasin.
Nuo on menestynyt ainakin tähän asti hyvin.



Tällaisia kuulumisia Aurinkokujalta tällä kertaa.
Terkuin Piia







keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Kesäkuu





Ulkona lämmintä 24.1 (täällä Kokkolassa)
Oliskohan se yhtenä syynä siihen että olen taas nostanut päätäni
tuolta masennuksen syövereistä.
En tiedä saanko postausta aikaan,
mutta päätin ainakin yrittää.
Ja mielessä ei ole mitään ideoita
mitä kuvia laittaisin tänne sekaan.
Katsotaan...




Kaikista suurin asia mitä minulle on tapahtunut
näiden hiljaisten viikkojen aikana
on se että olen saanut uuden lapsenlapsen,
pienen tytön
suuren ihmeen.
Hän on nyt kaksi kuukautta vanha.
Olen nähnyt hänet jo kolme kertaa
vaikka hän ei asukkaan täällä Kokkolassa.
Ennen juhannusta hän tulee isosiskonsa kanssa
ja äitinsä kanssa meille kahdeksi yöksi
kun isä maalaa sillä aikaa portaat jotka menee
alakerrasta yläkertaan.
On hänellä jo nimikin, vähän erikoisempi nimi
joita ei ole kovin paljon ja kaunis toinen nimi.
Hänellä oli kaunis ristiäis juhla Vanhan Vaasan pappilassa.
Nyt minä olen kolmen lapsen mummu ja eihän sitä ikinä tiedä vaikka
olisin useammankin, toivottavasti.




Taisin kirjoittaakkin edellisellä kerralla,
että mies oli sydän osastolla potilaana.
En ole nyt sitten yhtään hätyytellyt häntä
tekemään kasvihuonetta.
Niin sitä ei ole sitten vielä aloitettu.
Mutta kyllä minä uskon että se vielä tänä kesänä tuonne pihaan nousee.
Eipä sillä mikään kiire ole, olen sitä jo niin kauan odottanut.
Siihen on jo melkein kaikki tarvikkeet valmiina.
Laitan teille sitten kuvia kyllä heti kun se valmistuu.
Ulos ei ole nyt sitten muuta uutta laitettu.
Ai niin tilasin minä puolta pitemmän liukumäen kuin mikä meillä oli.
Lastenlapset kun on niin kasvaneet.
Se ei ole vaan vielä tullut.
Hiekkalaatikko meillä on jo valmiiksi pikkuisille,
mutta hiekka vielä puuttuu. :)
Leluja olen ostanut "kirpparilta"
ja yhden aivan uuden, nukkekodin.







Kesä kukkia en ole ostanut vielä yhtään.
Viime vuonna minulla oli aivan valtavasti kesäkukkia.
Ostan jos jaksan.
Nyt kun on ollut niin kylmä kevät
pihakin on sen näköinen.
Joitakin perennoja on jotka jo kukkii ,
mutta harvoja.
En tiedä viitsinkö ottaa tuosta pihasta edes kuvia.
Tämä Kokkola kun on v kasvualuetta,
niin ei ole meinaakkaan saman näköistä,
kuin siellä etelässä.
Muutenkin meidän piha on kauneimmillaan heinäkuussa.




Meidän omat lapset on tällä hetkellä hajallaan ympäri Suomea.
Niitä asuu Vaasassa, Kokkolassa, yksi muuttaa juuri miehensä kanssa Ouluun,
Tampereella, Hämeenkyrössä ja yksi asuu kans Kokkolassa, mutta lähtee
syksyllä opiskelemaan, luultavasti Ouluun.
Niin ne hajaantuu nuo lapset ympäri maata,
kuin muuttolinnut.
Olen sanonut ,että kotiin saa aina tulla päiväksi
tai pitemmäksikin aikaa.
Onneksi me vielä asutaan tässä isossa talossa (5 makuuhuonetta).
Niin että on tilaa vaikka kaikki tulis yhtä aikaa käymään.
Kyllähän sitä aina odottaa että lapset tulee käymään.
Mutta minun mies on aivan kauhuissaan,
kun lapset asuu kuka missäkin,
se haluais että kaikki asuis vielä kotona.
Sille on ollut kovempi paikka että lapset muutti pois kotoa,
kuin mulle.




Minä olen pärjännyt vähän paremmin tämän kivun kanssa,
kun minulle laitettiin se kipustimulaattori.
Mutta en kuitenkaan aivan hyvin,
kaksi ylimääräistä kipulääkettä joudun ottamaan,
niiden lisäksi jotka menee säännöllisesti.
Mutta olen kuitenkin aika tyytyväinen,
sillä pystyin lopettaa neljä särkylääkettä kokonaan.
Koiran kanssa kun käydään lenkillä
tuntuu että pystyn kävellä välillä aika lujaakin,
mutta kyllä kaikki menee minun ohi,
mutta menkööt.
Pystyn kuitenkin kävellä.
Yöllä kipu ei häiritse unta yhtään,
mutta muuten vaan en saa nukuttua.




Miltä se tuntuu kun tulee näin pitkiä välejä
näiden postausten väliin.
Unohtaako sitä kokonaan, että tuollainenkin postaaja on.
Onko sitä vaikea pysyä mukana että mitä tuon elämässä
on tapahtunut.
Kun kuitenkin haluais tätä blogia pitää,
mutta kun on oikein väsynyt,
niin ei jaksa postata.
Sinulta Tellupa haluaisin kysyä,
että enhän ole vain sinua mitenkään loukannut,
kun et ole enään kommentoinut
ja olen aina niin sinun kommentteja odottanut.




Jotenkin tällä hetkellä olen tosi tyytyväinen siihen mitä minulla on
ja miten asiat ovat.
Toivon että nyt jaksaisin postata vähän useammin.
Olen nyt niin hurahtanut lukemiseen
ja sekin on yksi syy, että mieluummin lukisi,
kuin alkaisi kirjoittamaan tänne.
Olen teidän blogeja kyllä lukenut,
vaikken olekkaan jaksanut kommentoida.
Toivottavasti ette ole unohtaneet minua.




Seuraavaan kertaan, Piia