haaste + muista arvonta

Sain tämän haasteen 
Mamma laittaa valkoista blogista:

Mitä luulet, onnistuisiko sinulta joulun valmistelu ja viettäminen stressittömästi? 

Mikä sinulle tuottaa eniten stressiä tai aiheuttaa päänvaivaa?

Minulla joulun valmistelu alkaa heti sen jälkeen,

kun viimeiset kesän jäljet on siivottu puutarhasta.

Olen henkeen ja vereen joulu ihminen.

Lapsuuden joulu muistot on kulta pölyllä kuorrutettu.

Minähän olin lapsi ja minulle kaikki oli vain ihanaa odotusta. 

Nyt jälkeen päin ymmärrän , että mummo ja tätini 

(olen asunut koko lapsuuteni ja nuoruuteni mummolassa).

tekivät valtavan työn sen täydellisen joulun eteen.

Minuun ei ole tarttunut siitä joulu mallista muuta 

kuin se minkä kunniaksi joulua vietetään,

pienen Jeesus lapsen.

Minä olen saanut nyky mittakaavassa suurperheen, 

eli kuusi lasta.

Olen yrittänyt opettaa lapsilleni myös tuon perinteen

mikä on joulun tarkoitus.

Kaikesta tuosta huolimatta "rakastan" joulukoristeita

ja kodin kauniiksi laittamista joulua varten.

Se ei vaan ole pää asia.

Kun aloitan sen kodin koristelemisen niin aikaisin ,

niin siitä ei ehdi tulla stressi.

Yleinen hyvän tahtoinen naurun aihe äidin joulu valot

syyskuussa, kyllä on ollut ja on edelleen.

Kun meidän lapset on kaikki jo aikuisia 

ja lastenlapsia on vasta kaksi,

lahjojenkaan kanssa ei tule mitään stressiä.
Lastenlapsille ostetaan toki lahjat.

Ruokien kanssa voin tässä yleisesti tunnustaa,

että meillä syödään jouluna kaupankin valmisruokia,

en ole todellakaan kaikkea tehnyt itse.

Eli siitä en suostu ottamaan stressiä,

kun ruuan laitto ei ole minun vahvuus.

Siivoamisen aloitan ajoissa ja siihen saan apua.

Sekin menee stressittömästi.

Me kokoonnumme aattona ja kahtena joulupäivänä 

meille Aurinkokujalle.

Kun meitä on yli 10 aikuista ja 2 lasta

tuntuu välillä että ruokaa saa olla laittamassa koko ajan,

samoin tiskejä koneeseen ja pois.

Yleinen häly on välillä aika kova.

Kun minulla on tämä kova selkäkipu ja

sen takia masennusta.

En stressaa, mutta välillä väsyn meluun ja 

siihen että saa olla koko ajan jotakin tekemässä.

Mutta, meillä kaikki sen tietää ja siksi myös

minulla on paljon apulaisia, 

suurin kiitos siitä miehelleni.

Vaikka kirjoitin, että välillä väsyn ,

niin myös rakastan kaikkia näitä ihmisiä ylikaiken ja 

nautin kaikista näistä joulu päivistä.

Ja haluaisin , että kaikki olisivat koko ajan meillä,

mutta kun nämä joilla on puoliso,

käyvät tietenkin myös toisessakin mummolassa.

Kaikkia rakkaita ihmisiä, jotka on jo pois nukkuneet,

muistetaan jouluna kynttilöin ja ajatuksin.

Ja kaiken hälyn keskellä pysähdytään muistamaan Jeesus lasta.

Jouluevankeliumin lukeminen kuuluu meidän jouluun 

ja ainakin yhteen aikaan lapset melkein "tappeli"

kuka/ketkä saa lukea sen.

Eli paljon hyvää ruokaa ja yhdessäoloa, sitten kun 

on ne joulupäivät käsillä.

Meillä on erikoinen joulu sillä tavalla, 

että yksi lapsista ei ole kanssamme minään päivänä, 

vaan hän on maapallon toisella puolella, Australiassa.

Hänelle lähetämme rakkaita ajatuksia ja Suomalaista suklaata.

Nyt lopetan, tuli jo nyt liian pitkä,

tämän todellakin kirjoitti yksi hiljaisimmista ihmisistä

Aurinkokujalta Piia.

Heitän haasteen eteenpäin:

Happystarhomen Elinalle

Outi's lifen Outille

Titin blogin Tuulalle