Etupihan kuisti.

Etupihastakin on postaus varmasti joka kesältä.
Mutta pakosti niitä tulee samoistakin paikoista.
Ei vaan enää keksi joka kerta uusia paikkoja.

Ensin minusta tuntui että tästä etu kuistista tuli ihan liian pieni,
mutta hyinhän tähän mahtuu tää vakoinen puukalusto.

Ja vielä sen  lisäksi kaikkea pikku sälää.

Toi valkonen puu kalusto on ostettu Iskusta

Ja tuo kaikki muu pikku sälä aikalailla kirpparilta

Kukat on sieltä sun täältä.

Onneksi vuokrattiin se varasto,
minne saa kaikki kesä huonekalut + ton pikku sälän.
Me kun ei huomattu tehä lämmintä varastoa silloin,
kun rakennettiin.

Noissa tikapuissa kun riippuu nuo viltit,
oli oikein lämmin kesä, eikä tarvinnut ottaa noita vilttejä.
Ampiaisetpa oli ovelia ja tekivät yhden viltin käännökseen pesän.
Sitä ampiaispesää etsittiin koko kesä,
koska ei tarvinnut olla oven auki kuin minuutin,
niin tuli ampiainen sisälle.
Onneks meillä oli sellainen koko oven kokoinen hyttysverkko,
muuten ei olis kyllä tullu mitään.
Syksyllä sitten kun mä puistelin noita vilttejä talvi kuntoon ,
se ampiaispesä löytyi.
Onneksi en saanut vihaista ampiais laumaa kimppuuni.

Tää kuisti on pohjoisen puolella.
Tähän paistaa vain vähän aikaa aamulla
ja vähän aikaa illalla aurinko.

Silti kukat menestyy tässä aika hyvin,
pitää vaan kastella vähän.

"Amppareiden koti".

Noi sydän koristeet noissa tuoleissa on kyllä  aika kivat.

Kynttilä amppeliin voi laittaa ihan hyvin kukankin.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                   

Tänä vuonna valittiin valkokukkaiset amppelit.

Hortensia sattuu olemaan saman värinen kuin tuolin päällinen.

Tässä näkyy aika hyvin melkein koko kuisti.

Kirppis löytö.

Tonne pitäs olla sisälle lintu.

Tuon koristeen olen ostanut sillon kun oli vielä Hong Kong.

Tossa on kiva sydän koriste.

Toisaalta tää kuisti tulee laitettua nätiks vaa sen takia jos joku tulee käymään meillä.
Ei siinä oma porukka tule olemaan.

Vaikka voishan tossa esim. jonkun ystävän kans istua päiväkahvilla. Tai yksin.

Muumimukiin kahvia ja
kyllä tohon pöydälle nyt just sopis pieni pullalautanen.

Muratit on hyviä kasveja kun ne sopii mihin vaan. Tässä tuollaiseen häkkiin.

Tänä vuonna valitsin valkoiset amppelit.

Joku kiva matto tohon mistä kuletaan, eli ovelta portaalle, olis kiva.
Ai, mutta siinähän onkin, huoh!

Tossa oikealla näkyy tommonen kehikko mitä pitkin köynnös voi kiipeillä.
Istutin siihen yhen, mutten millään muista sen nimeä.
Se on oikein peittävä ,ei muistaakseni kuki ja menestyy pohjois puolella taloa.
No, aina kannattaa googlettaa, eli se on lännenpiippuköynnös.

Näittenkään nimeä en tiedä, mutta tosi kivat tähän.

Tuohon kasvihuoneeseen vois vielä laittaa 2 kukkaa.

Tää puusaavi oli kyllä kiva kirppari löytö.

Risukranssit on torilta.

Kiva väriyhdistelmä.

Sydän muratti.
Voi kun jaksais joka vuosi laittaa yhtä nätin kuistin.

Etupihan paviljonki.

Otin ekaksi kuvan tuosta etupihan paviljongin katosta.
Siksi, että se on minusta erikoinen.
En ole nähnyt kenelläkään tuollaista.
Ja siksi ,että se oli tosi hankala tehdä.
Miehelle siitä suur kiitos.

Täältäpäin kuvattuna paviljonki on hieno,
silloin kun morsiushuntu kukkii.
Nyt olen vähän myöhässä kamerani kanssa.

Ihme kun Pyry-koira ei lähtenyt karkuun kun näki kameran.
Yleensä se vihaa kuvaamista.
Onko teillä muilla sellaisia koiria?

Tässä kuvassa näkyy Ikeasta tilaamani aurinkotuolit
ja päällykset. On kyllä olleet hyvät. Tyytyväisiä ollaan oltu.

Ekaks tuonne paviljonkiin ostettiin Hobby-Hallista
tuo sohva ja kaksi nojatuolia, joissa on valkoiset päälliset
ja pöytä jossa on lasikansi.
Niin ja tuo matto joka on lattialla.
Silloin taisi olla vielä maalattia.

Me kokoonnutaan usein just meille,
kun meillä on eniten tilaa.
Meitä kun on jo sen verran paljon,
kun ollaan kaikki yhtä aikaa meillä.
Aikuisia 12 ja lapsia 5
Niin ostin sitten vielä 4 tuolia lisää,
nuo joissa on tummat päälliset.
Harmi vaan kun ei ollut samanlaisia kuin entiset.
Mutta toisaalta, olen jo niin tottunut noihin
etten edes enää huomaa eroa.

Lattia tehtiin siinä vaiheessa,
kun kyllästyttiin kantamaan
tuoleja ja pöytää pois paviljongista,
aina ruohon leikkuun ajaksi.
Ja tosi hyvä lattiasta tulikin.

Tässä kuvassa on pöydällä siniset liinat.
Tilasin Hobby-Hallista Alesta 8 tyynynpäällistä
ja 2 vilttiä (jos on viileitä iltoja)
En ole vielä saanut niitä laitettua paikoilleen.
Sillon pitää etsiä pöydällekkin erivärinen liina.
(onpa tarkkaa)

Pyry vanhus ottaa aurinkoa.
Siitä se tykkää.
Pyry täyttää syksyllä jo 11-v

Viimeseksi tähän paviljonkiin
Tehtiin nuo valkoiset kaiteet.

Niitä olen ajatellut, että vois vähän lisätä.
Eli justiin tuossa alakuvassa näkyy nuo
kaiteet tuonne tielle ja naapuriin päin.
Ne vois tehdä ihan täys korkeat,
niin ne suojais paremmin.

Kukka tilannetta olen miettinyt.
Toisaalta nyt vois laittaa kesäkukkia,
kun olen luultavasti paljon kotona ,
niin olis helppo hoitaa niitä
(tän selkäleikkauksen takia siis olen kotona)
Mutta toisaalta kesällä on muitakin
kukkia niin paljon,että meniskö
niillä kukilla.
No pitää miettiä.

Etupiha on enemmän tällainen oleskelupiha,
takapiha on taas minun kukkapiha,
vaikka on sielläkin oleskelu paikkoja.

Tähän paistaa melkein koko päivän aurinko,
aamulla ja vähän aamupäivästä ei vielä kunnolla.

Kukkapenkkejä täällä  ei ole kuin yksi
ja siinäkin perennat kukkii vasta elokuussa.

Paitsi tämä kaunotar tässä.

Toisessa penkissä ei ole montakaan kukkijaa,
melkein kaikki on viherkasveja.
Mutta se on silti hieno.

Tämän kukan sain yksi vuosi tytöltäni äitienpäivä lahjaksi.

Etupihalla on monenlaisia lasten keinuja ja
kiipeily telineitä ja liukumäkiä (iso ja pieni)
ja hiekkalaatikko ,missä ei ole hiekkaa. :)

Tuossa alla on se kukkapenkki
joka sulostuttaa kukillaan elokuussa.

Ihan nätti se on tuollaisenaankin.

Minusta ihan kivan näköinen tuo paviljonki,
ihan minun näköinen.
Saapa nähdä sitten kun olen laittanut ne uudet tyynyliinat
ja viltit.

Jos ajattelee viime kesää ja muita,
niin ei ole tultua istuttua tuossa paviljongissa,
kuin sunnuntaisin.
Nyt tulee varmaan useammin istuttua,
kun ei tän selän kans saa "riehua" kukkapenkeissä
ainakaan 3 kk. Sitten siellä kasvaa nokkosta ja voikukkaa,
eikä niitä kehtaa kuvata ja laittaa tänne.

Luulis yhtä-äkkiä että noi isot koivut suojaa tätä paviljonkia,
mutta kyllä ne ennemmin sotkee.
Älkää ikinä tehkö paviljonkia ym. vastaavaa koivujen alle,
jos ette halua lisää siivottavaa.

Oikein rankkasateella me käydään kaatamassa kaikki pehmusteet
vasten tuota pöytää, muuten ne saattaa kyllä kastua.
Sellainen "arkku" olis hyvä, mihin vois laittaa noi pehmusteet                                                                sateen ajaksi. Niitä pitäis kyllä olla kaks, että noi kaikki sinne mahtuis.
Ei hyvä idea, ei ne arkut mahu mihinkään.                   

Tämmöisiä höpinöitä tällä kertaa.

Aurinkokujalta:
                                                                            - Piia -

Leikkaus kokemuksia ja Marimekon astioita "lahjaksi" + arvonnan voittaja

Tämä kertomus ei varmastikkaan kiinnosta kovin monia,
mutta haluan itseni takia kirjoittaa tämän tänne muistiin.
Nyt kun vielä suunnilleen muistan kuinka kaikki meni.
Oli maanantai aamu klo 7 ,kun minun piti mennä OYS.siin
leiko osastolle . Mies oli saattamassa , senkin takia kun minulla ei ole ajokorttia.
Mutta kyllä muutenkin.
Viimeksi n. 8-v sitten kun minun selkä leikattiin eka kerran,
en jännittänyt yhtään. Nyt toisella kerralla jännitti ihan vähän,
lähinnä se että ikää oli tullut melkein 10- vuotta lisää ja se että
myös painoa oli tullut lisää, lähinnä siksi etten ollut voinut kivun takia liikkua.

Puoli yhdeksältä minua alettiin työntää sängyllä leikkaussaliin.
Siinä vaiheessa mies lähti kotiin.
Leikkaussalissa laitettiin ensimmäiseksi kanyyli ja heti sitten jotakin ainetta
,niin että nauha katkesi siihen.
Olen lukenut leikkauskertomuksen ja tiedän että minulla on n. 20 cm pitkä
leikkaushaavaa ,että leikkaus kesti n. 6 tuntia ja että vuotoa oli 900ml.
En ole ihan varma olinko sitten teholla vai heräämössä, mutta suoraan osastolla
en ollut. En tiedä kun minut herätettiin leikkaussalissa , enkä mitään ensimmäisestä
illasta ja yöstä.
Paitsi...

Kuulin jälkeenpäin, että olin saanut Morfiinia ja minun oli ollut vaikea hengittää.
Minäpä kerron omia kokemuksiani. Ensimmäinen kosketus tähän todellisuuteen on
illalta tai yöltä. Tunne oli kuin olisi ollut syvällä meren pohjassa josta ei päässyt millään
ylös. Tai sitten oli unessa josta yritti herätä. Muistan kun ajattelin että onko tämä unta
vai onko tämä totta. Tunne oli pelottava ja olisin halunnut herätä. Mutta luultavasti olin
levoton ja hoitaja ajatteli, että olen kipeä ja sain lisää lääkettä ja vaivuin yhä syvemmälle.

Seuraavan kerran kun tulin kohti pintaa, tulin vähän vielä lähemmäksi.
Koska pystyin ajatella selkeitä ajatuksia. Mietin onko tämä unta vai onko tämä totta ja
miksi en sitten ollenkaan herää, vaikka kuinka yritän.
Mietin myös sitä onko minut leikattu vai ei ja sitä että jos ei ole leikattu, en ikinä
anna leikata ,oli tämä niin kammottava kokemus. Kipua en tuntenut missään vaiheessa.
Ketään omaisia en ajatellut. Ainut ajatus oli se missä ihmeessä mä oikein olen.

Kun minut maanantai aamuna leikattiin, tiistaina siinä puolenpäivän aikaan mä
eka kerran heräsin kunnolla. Minun vieressä oli hoitaja. Muistaakseni minä
kysyin häneltä mikä päivä on ja paljonko kello on ja myös sen taisin kysyä onko
minut leikattu. Mutta sitä en harmi vie kysynyt missä olen.
Sitten kun olin hereillä, ei mennytkään kuin muutama tunti kun kuulin että sanottiin
minun hengityksen olevan niin hyvää että minut voi siirtää osastolle.
Silloin kello oli niin paljon, että vaihtui aamu ja ilta vuoro.

Minulle ei enää annettu Morfiinia, mutta anestesialääkäri kävi selittämässä minulle,
että menee tosi kauan ennen kuin sen vaikutus haihtuu kehosta.
Minulle oli laitettu kipuepiduraali piuha valmiiksi leikkauksen aikana. Nyt sitten lääkettä
laitettiin menemään sitä kautta. Mutta sain kipulääkettä myös suun kautta yöksi.
Olin siis koko sen päivän ja illan aivan ok.  Olin kahden hengen huoneessa, minun
huonekaveri oli vähän levoton, niin että minut siirrettiin yöksi huoneeseen ,
jossa ei ollut muita, että saisin nukuttua hyvin. No, niin siinä ei käynyt. Mutta se
joka sen yön oli rauhaton olin minä. Kun heräsin eka kerran , en tiennyt yhtään
missä olin, mutta olin kuitenkin oikeasti hereillä, en missään meren syvyyksissä.
Mutta paikka oli ihan outo Kun kauemman tutkin ympäristöäni minusta alkoi näyttää
että olen Kokkolassa Halppiksen katolla.

Mutta miksi minä olin sängyssä ja kiinni kaiken maailman johdoilla ja piuhoilla.
Poishan täältä oli päästävä. Kun olin aikani (minuutteja-tunteja) yrittänyt pois sängystä,
tuli hoitaja. Kaiken aikaan saamani sotkun selvittelyssä ,huomasimme sitten että olin
saanut poikki sen piuhan joka meni siitä kipupumpusta minun selkään, eli se siitä
kipulääkityksestä. No, vielä oli tabletit jäljellä. En muista nukuinko välillä,
mutta kohta aloitin saman sängystä pois yrittämisen. Ihme etten loukannut itseäni.
Aamuyöstä sain särkylääkkeen ja nukuin muutaman tunnin.
Aamulla kun heräsin olin taas ihan oma itseni. Ja koko päivän.
Seuraavana yönä kun heräsin ajattelin , olen taas täällä paikassa. Me jätettiin illalla laita alas,
etten kiipeile. Ja se oli hyvä, nousin kerran ylös ja kurkistin käytävälle ja todettuani
että tämä on taas tämä paikka, menin takaisin sänkyyn. Aamulla kaikki oli taas ihan ok.
Viimeisenä yönä olin ihan oikeassa paikassa. Paras oli ollakkin ,kun seuraavana päivänä
pääsin kotiin.

Onko kenelläkään muulla ollut vastaavanlaista kokemusta?

Minusta kokemus oli sen verran rankka, että sain itselleni  Marimekon astiota. :)
Niitä minulla ei muistaakseni ole ollut aikaisemmin, tai ei siis just tätä sarjaa. No, ei vainkaan.
Olisin minä niitä muutenkin saanut.




Ja sitten muumimuki arvonta.
Arvonnan voitti Kaija!
Tässä Kaijan kommentti ,osallistuessaan.

Kaija22. toukokuuta 2019 klo 19.22

Pitkään on blogisi ollu mun suosikissa ja myöskin kuulumisiasi olen seurannut ja ihastellut.Nyt kuitenkin olen lukijasi,joten yhdellä arvalla mukana.Aivan huikea arvonta johon on ihan pakko osallistua,sillä minulla ei ole ainuttakaa muumimukia ainoastaan kaksi purkkia jotka lahjaksi olen siskoltani saanut.En vaan ole raskinut ostaa vaikka noita ihailenkin.Kaikkea hyvää sinulle.<3

Onnittelut Kaija sulle.
Ota yhteyttä pia.kukkola@hotmail.com
Laitan ensiviikon alussa paketin tulemaan.


Piia