Leikkaus kokemuksia ja Marimekon astioita "lahjaksi" + arvonnan voittaja

Tämä kertomus ei varmastikkaan kiinnosta kovin monia,
mutta haluan itseni takia kirjoittaa tämän tänne muistiin.
Nyt kun vielä suunnilleen muistan kuinka kaikki meni.
Oli maanantai aamu klo 7 ,kun minun piti mennä OYS.siin
leiko osastolle . Mies oli saattamassa , senkin takia kun minulla ei ole ajokorttia.
Mutta kyllä muutenkin.
Viimeksi n. 8-v sitten kun minun selkä leikattiin eka kerran,
en jännittänyt yhtään. Nyt toisella kerralla jännitti ihan vähän,
lähinnä se että ikää oli tullut melkein 10- vuotta lisää ja se että
myös painoa oli tullut lisää, lähinnä siksi etten ollut voinut kivun takia liikkua.

Puoli yhdeksältä minua alettiin työntää sängyllä leikkaussaliin.
Siinä vaiheessa mies lähti kotiin.
Leikkaussalissa laitettiin ensimmäiseksi kanyyli ja heti sitten jotakin ainetta
,niin että nauha katkesi siihen.
Olen lukenut leikkauskertomuksen ja tiedän että minulla on n. 20 cm pitkä
leikkaushaavaa ,että leikkaus kesti n. 6 tuntia ja että vuotoa oli 900ml.
En ole ihan varma olinko sitten teholla vai heräämössä, mutta suoraan osastolla
en ollut. En tiedä kun minut herätettiin leikkaussalissa , enkä mitään ensimmäisestä
illasta ja yöstä.
Paitsi...

Kuulin jälkeenpäin, että olin saanut Morfiinia ja minun oli ollut vaikea hengittää.
Minäpä kerron omia kokemuksiani. Ensimmäinen kosketus tähän todellisuuteen on
illalta tai yöltä. Tunne oli kuin olisi ollut syvällä meren pohjassa josta ei päässyt millään
ylös. Tai sitten oli unessa josta yritti herätä. Muistan kun ajattelin että onko tämä unta
vai onko tämä totta. Tunne oli pelottava ja olisin halunnut herätä. Mutta luultavasti olin
levoton ja hoitaja ajatteli, että olen kipeä ja sain lisää lääkettä ja vaivuin yhä syvemmälle.

Seuraavan kerran kun tulin kohti pintaa, tulin vähän vielä lähemmäksi.
Koska pystyin ajatella selkeitä ajatuksia. Mietin onko tämä unta vai onko tämä totta ja
miksi en sitten ollenkaan herää, vaikka kuinka yritän.
Mietin myös sitä onko minut leikattu vai ei ja sitä että jos ei ole leikattu, en ikinä
anna leikata ,oli tämä niin kammottava kokemus. Kipua en tuntenut missään vaiheessa.
Ketään omaisia en ajatellut. Ainut ajatus oli se missä ihmeessä mä oikein olen.

Kun minut maanantai aamuna leikattiin, tiistaina siinä puolenpäivän aikaan mä
eka kerran heräsin kunnolla. Minun vieressä oli hoitaja. Muistaakseni minä
kysyin häneltä mikä päivä on ja paljonko kello on ja myös sen taisin kysyä onko
minut leikattu. Mutta sitä en harmi vie kysynyt missä olen.
Sitten kun olin hereillä, ei mennytkään kuin muutama tunti kun kuulin että sanottiin
minun hengityksen olevan niin hyvää että minut voi siirtää osastolle.
Silloin kello oli niin paljon, että vaihtui aamu ja ilta vuoro.

Minulle ei enää annettu Morfiinia, mutta anestesialääkäri kävi selittämässä minulle,
että menee tosi kauan ennen kuin sen vaikutus haihtuu kehosta.
Minulle oli laitettu kipuepiduraali piuha valmiiksi leikkauksen aikana. Nyt sitten lääkettä
laitettiin menemään sitä kautta. Mutta sain kipulääkettä myös suun kautta yöksi.
Olin siis koko sen päivän ja illan aivan ok.  Olin kahden hengen huoneessa, minun
huonekaveri oli vähän levoton, niin että minut siirrettiin yöksi huoneeseen ,
jossa ei ollut muita, että saisin nukuttua hyvin. No, niin siinä ei käynyt. Mutta se
joka sen yön oli rauhaton olin minä. Kun heräsin eka kerran , en tiennyt yhtään
missä olin, mutta olin kuitenkin oikeasti hereillä, en missään meren syvyyksissä.
Mutta paikka oli ihan outo Kun kauemman tutkin ympäristöäni minusta alkoi näyttää
että olen Kokkolassa Halppiksen katolla.

Mutta miksi minä olin sängyssä ja kiinni kaiken maailman johdoilla ja piuhoilla.
Poishan täältä oli päästävä. Kun olin aikani (minuutteja-tunteja) yrittänyt pois sängystä,
tuli hoitaja. Kaiken aikaan saamani sotkun selvittelyssä ,huomasimme sitten että olin
saanut poikki sen piuhan joka meni siitä kipupumpusta minun selkään, eli se siitä
kipulääkityksestä. No, vielä oli tabletit jäljellä. En muista nukuinko välillä,
mutta kohta aloitin saman sängystä pois yrittämisen. Ihme etten loukannut itseäni.
Aamuyöstä sain särkylääkkeen ja nukuin muutaman tunnin.
Aamulla kun heräsin olin taas ihan oma itseni. Ja koko päivän.
Seuraavana yönä kun heräsin ajattelin , olen taas täällä paikassa. Me jätettiin illalla laita alas,
etten kiipeile. Ja se oli hyvä, nousin kerran ylös ja kurkistin käytävälle ja todettuani
että tämä on taas tämä paikka, menin takaisin sänkyyn. Aamulla kaikki oli taas ihan ok.
Viimeisenä yönä olin ihan oikeassa paikassa. Paras oli ollakkin ,kun seuraavana päivänä
pääsin kotiin.

Onko kenelläkään muulla ollut vastaavanlaista kokemusta?

Minusta kokemus oli sen verran rankka, että sain itselleni  Marimekon astiota. :)
Niitä minulla ei muistaakseni ole ollut aikaisemmin, tai ei siis just tätä sarjaa. No, ei vainkaan.
Olisin minä niitä muutenkin saanut.




Ja sitten muumimuki arvonta.
Arvonnan voitti Kaija!
Tässä Kaijan kommentti ,osallistuessaan.

Kaija22. toukokuuta 2019 klo 19.22

Pitkään on blogisi ollu mun suosikissa ja myöskin kuulumisiasi olen seurannut ja ihastellut.Nyt kuitenkin olen lukijasi,joten yhdellä arvalla mukana.Aivan huikea arvonta johon on ihan pakko osallistua,sillä minulla ei ole ainuttakaa muumimukia ainoastaan kaksi purkkia jotka lahjaksi olen siskoltani saanut.En vaan ole raskinut ostaa vaikka noita ihailenkin.Kaikkea hyvää sinulle.<3

Onnittelut Kaija sulle.
Ota yhteyttä pia.kukkola@hotmail.com
Laitan ensiviikon alussa paketin tulemaan.


Piia