Sekalaista :)

Heipä hei pitkästä aikaa.

Kaikki jotka tuntevat minut pitemmältä aikaa,
tietävät etten ole hyvässä kunnossa,
kun minusta ei kuulu mitään.
Jos olis viksu niin kävis sen tänne kirjottamassa,
että voin nyt huonosti ja tulee nyt varmaan taukoa blogin pidossa.
Pitääpä nyt painaa mieleen vastaisuuden varalle.
Toivottavasti ette ole minua unohtaneet.

Minulla leikattiin toukokuussa selkä Oulussa.
Ensin kaikki meni hyvin
ja olin niin onnellinen,
kun ajattelin että kohta pääsen Pyry koiran kanssa lenkille.

Mutta pari viikkoa ennen jälkitarkastusta

mulle tuli ihan yhtä äkkiä kova kipu lonkkaan,

lähelle leikkaus kohtaa 

ja sitten saman puolen polveen.

Jälkitarkastuksessa otettiin ensin kuva ja
sitten menin lääkärin juttusille.
Hän kysyi miten on mennyt ja minä kerroin.
Sitten katottiin rtg-kuvaa
ja siinähän se näkyi miten yhdestä nikamasta oli murtunut pala pois.
Ei ole ihme, että oli ollut niin kipeä.

Nyt saan uuden ajan ja otetaan ct-kuva.
Sitten päätetään pitääkö leikata uudelleen.
Se murtuma voi luutua itsekkin paikalleen.
Mutta en suostu sellaiseen vaihto ehtoon,
että se kipu jää.
Vaikken leikkausta toivokkaan.

Minulla on alkanut tämä selkä kipu vuonna 2003.
Kahdesti olen kaatunut jäätiköllä
ja kahdesti on leikattu Oulussa
ja sitten on vielä laitettu se kipustimulaattori
sekin Oulussa.

Joka päivä on ollut kipeä vuodesta 2003 asti.
Toisena päivänä enemmän ja toisena vähemmän.
Kyllä tämä sais jo loppua.
Päähän tässä jo hajoo.

Viimeks oli leikkauksen jälkeen,niin kauhee olo,
ettei sellaista haluis kokea uudelleen.
Vaikka onhan tämä (varmasti) pienempi leikkaus,
kuin se toukokuinen.

Muutenkin on ollut terveys vähän niin ja näin.
Mutta onneksi niitäkin nyt tutkitaan.
Tässä puolessa välissä kuuttakymmentäkö tämä sairastelu alkaa,
eikä enää tervettä päivää  näe!?

No, vähän ilosempiin asioihin.
Olen ostanut kaikenlaista uutta kotiin ja itselleni.
Esim ostin olohuoneen pöydälle uuden liinan
ja yhteen huoneesees uuden tuolin.

Kotiin ostin vielä aivan mielettömän hienon torkkupeiton.
Itselleni ostin lenkkarit, ulkohousut ja kaksi takkia,
ohuemman ja paksumman.

Ja tilasin sitteen vielä Nannan puodista: pipon, kaulahuivin, lapaset
ja Anelmaiset (pitkät villasukat).

Teen sitten kaikista postauksen sitä mukaa,
kun saan niitä postista.
Kannattaa käsityö ihmistenkin katsoa sitten seuraavia postauksia.

Kasvihuoneeseenkaan en ole jaksanut mitään laittaa.
No, ehkä sitten ensi vuonna.

Nukkekotiinnkin on tullut jotain uutta.
Siitäkin voin sitten postata.
                                                                                                                                                             

Uusia postauksen aiheita on niin paljon,
että sitten saakin jo alkaa postata joulu jutuista.

Omenia tulee niin paljon, ettei ehkä ikinä,
mutta pieniä ne on, kun ei ole satanut.

Meillä ei ole ennen ollu oravia pihassa,
mutta nyt on ollut.
Eilen oli omena puussa orava,
suuri omena suussa.
Melkein katkesi niskat, kun hyppäs omena puusta pihlajaan,
omena suussa.
Se reppana tietenkin tekee talvikätköjä,
eikä ymmärrä että ne omenat märäntyy siellä kätkössä.

Mies teki lauantaina omenapiirakkaa gluteenittomana,
ja kyllä oli hyvää.
Mies oli lukenut jostakin, että jos tekee kotimaisista omenoista piirakan
niin ei kannata kuoria omenoita.
Ja kyllä se oli tosissaan hyvää.
Ne kuoret ei tosiaankaan tuntuneet yhtään.
Olis voinut kuvitella että ne tuntuu vähän kovilta, mutta ei.
Ja sai kaikki ne ravintoaineet mitkä on heti siinä kuoren alla.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                   

Minulla jäi kuukauden kuvat ottamatta puutarhasta.
Kyllä harmittaa.
Ainakin liljojen kukinta meni melkein sivu suun,
loppuja rippeitä siellä vielä kukki.
Ja mitä kaikkia muuta kerkeskin kukkia.

Katsokaapa oikein tarkasti köynnöksiä,
ne on kasvanut aivan valtavasti,
vaikka täällä ei satanut kesällä ainakaan pariin kuukauteen.
Aika jännä juttu, luulis että ne on ennemmin aivan nuutuneita.

Minusta pitäisi tai ei mitään pitäisi vaan tulee
mummu luultavasti vielä tässä kuussa, pienen poika vauvan mummu.
Ihan parasta.
Meillä on sitten kolme poika ja kolme tyttö lastenlasta.
Vanhin täyttää tässä kuussa viisi vuotta.
Niin että pikku väkeä riittää.
Mutta ne leikkii tosi hyvin yhdessä.

Oli meillä itselläkin neljä alle koulu ikäistä ja
sitten viis lasta kun vanhin meni kouluun ja joulukuussa syntyi viides lapsi.
Sitten meni neljä vuotta ja syntyi kuudes lapsi ja myös viimeinen.
Olin aina ajatellut että meille tulisi iso perhe, mutta ei.
Mies sanoi juuri yhtenä päivänä, että meillä on juuri sopiva määrä lapsia meille,
kun me tästä asiasta puhuttiin.

Yksi meidän lapsista tulee juuri tänään meille avopuolisonsa kanssa.
En nyt muista olivatko he kaksi yötä,
kun asuvat muualla päin Suomea kuin me.
Meidän kuudesta lapsesta ei asu täällä Kokkolassa kuin yksi.
Mutta onneksi kaikki käyvät kotona melko usein.
Sellaista tilannetta on vaikea järjestää missä oltais kaikki,
ainakin yksi aina puuttuu.

Tämäkin kukka on luonnossa aika kaunis,
mutta hyvää kuvaa siitä on vaikea saada
vaikka minulla on ihan hyvä kamera
taitaa olla kuvaajassa vika.

Liljoja pitäis istuttaa lisää, ne on niin kauniita.
Mutta toisaalta olen ajatellut etten istuta enää yhtään kasvia tähän pihaan.
Joka toinen päivä ajattelen että olis järkevää muuttaa asumaan pienempään asuntoon.
(paitsi lapset ja lastenlapset ei vois tulla kaikki sitten yhtä-aikaa käymään)
Joka toinen päivä ajattelen etten tosiaankaan muuta kotoani
ennen kuin olen niin vanha etten enää selviä / tai ei selvitä tässä.

On kyllä lämmin syyskuun alku.
Nytkin paistaa kirkkaalta taivaalta aurinko ja lämmintä on 21.1 astetta.
Meidän koira on hupanen, kun se on aina tykännyt niin auringosta.
Nytkin mies päästi sen ulos pissalle kun lähti ruokatunnilta takaisin töihin,
siitä on jo yli puoli tuntia.
Kävin äsken huuteleen sitä sisälle, muttei se meinannutkaan tulla.
Makaa aurinkotuolissa, kun siihen paistaa aurinko.
Sitä vaan joskus pelkään että jokin toinen eläin hyökkää sen kimppuun,
kun se on niin pieni koira.
Ottakoon vanhoille kohta 11-vuotta vanhoille luilleen aurinkoa.

Tätä keltaista kukkaa ei olis pitänyt ikinä istuttaa muualle,
kuin tällaiseen laatikkoon.
Mulla on tätä myös kukkapenkissä ja se valtaa kaikilta muilta kukilta tilan.
Mutta vaikka sitä yrittää kitkeä kuinka pois, aina se nousee jostakin.
Mun pahin moka täällä puutarhassa.
Katsokaa tarkkaan mihin tätä istutatte.Mies istutti viime syksynä nämäliljat tähän

Mies istutti nämä liljat viime syksynä tähän.
Meillä oli niin paljon sipulikukkia, että niitä piti istuttaa vähän joka paikkaan.
Tuli aika erikoinen sekoitus, mutta toisaalta sellainen ettei kenelläkään
tulis ihan heti mieleen istuttaa näitä kuunliljojen kanssa.

Pitäis vielä kerran käydä kuvaamassa.
Siellä oli vielä sellaisia kukkia jotka oli nuppuja.

Villiviinikin on innostunut kasvamaan tänä kesänä.
Siitä riippuu alaspäin aivan kuin liaaneja.
Kun täällä takapihalla on paljon kasveja
ja tämä on vähän kuin viidakko
ainakin pienen melkein viisi vuotiaan mielestä,
hän tykkääkin käydä
monesti kävelemässä takapihan polkuja,
kun kasvit on yhtä pitkiä tai pitenpiäkin kuin lapsi
ja sitten menee vähä väliä köynnöskaaria yli.
Voin melkein kuvitella miltä se tuntuu.

Siis tämä köynnös on aivan raivostuttava.
Rupesin katsomaan kuinka paljon se on tänä vuonna kasvanut.
Huomasin että kolme "oksaa" lähtee kasvamaan vieressä olevaan pihlajaan päin.
Kun miehen kanssa alettiin katsomaan, niin ne oli kasvanut n. viisi metriä sinne pihlajaan.
Mutta mitä teet, ei niitä sieltä mitenkään pois saa.
Nyt pitää vaan katkaista ne oksat ja sitoa tiukasti köynnös kaareen,
että ne ensi vuonna kasvaa oikeaan paikkaan.
Aika perään katottava köynnös.                             

Tämä lumikärhö on kiivennyt jo pitkälle portaita ylös.
Olen sanonut että annan sen olla siinä,
jos joku portaita tarvitsee, esim. nokipoika
niin ei muuta kuin kiipeää ylös vaan
kärhöä ei tarvitse varoa.
Kyllä se kasvaa uudelleen.

Mitenhän minä saisin tuon köynnöksen kasvamaan
toisellekkin puolelle köynnöstukea,
kun uusia alkuja ei ole jotka vois ohjata sinne.
Jaa-a siinäpä pulma.

Köynnöshortenssia ilahduttaa aina kun ohi kulkee.
Meillä se on etukuistin säleikössä.
Niin sen näkee aina kun lähtee tai tulee kotiin.

Tästä postauksesta tuli melkoinen sekameteli soppa,
mutta koittakaa kestää.
Pitkäkin tästä tuli kuin nälkävuosi,
mutta voihan sitä katsoa vain kuvat.

Ensi kerralla joko uusia vaatteita, käsitöitä tai nukkekoti juttuja.

Piia