lauantai 9. tammikuuta 2016

Mummula

Millaista on olla mummu? Miksi se on erinlaista kuin olla äiti? Ja onko se erinlaista?

Ainakin tuntuu että sitä on vähän "hurahtanut" ja että siihen antaa itselleen täyden oikeuden.

Ehkä sitä puuttuu tietyn lainen vastuu! Vai puuttuuko sitä sekään?

Meidän lastenlapset, joita on kaksi kappaletta, ovat molemmat alle puolitoista vuotiaita.


Siksi mummun tekemässä lastenhuoneessa nallet istuvat vielä sievästi rivissä.





Eikä lastenhuoneessa vielä leiki kukaan, vaan leluja haetaan lapsille olohuoneeseen. Missä he ovat monen valvovan silmäparin alla.



Osa leluista on meidän lasten vanhoja, mutta suurimman osan olen ostanut kirpputorilta. Uusia leluja en ole juuri ostanut.




Leikkihuoneessa on myös sänky, niin että se voi toimia vierashuoneena. Mutta meillä on niin hyvä tilanne ,että vain yksi lapsistamme asuu muualla. Aina ei ole ollut näin.


Sitäkin olen miettinyt , että onko se niin suurta olla mummu siksi, että sitä saa tavallaan ne kaikki hyvät hetket päältä ja äidille ja isälle jää kaikki se vastuu jokaisen hetken ottamisesta.

On ollut aivan valtavaa seurata , kuinka päivä päivältä lapsi kasvaa, kehittyy, oppii...

Ja kuinka se pieni keskos vauvakin, joka oli jo syntyissään aivan täydellinen, pienintä kynttä myöten, on kasvanut ja on nyt iso ,kohta puolitoista vuotias vesseli.

Kun meidän lapset oli pieniä. Meillä oli kahdentoista vuoden aikana syntynyt kuusi lasta. Eniten olen jälkeenpäin miettinyt sitä annoinko jokaiselle lapselle yhtä paljon aikaa. Vai saiko se vaativa lapsi enemmän aikaa, kuin se hiljaisempi lapsi. Minun täti sanoi juuri yhtenä päivänä minulle, että se oma äiti on se oikea ja paras äiti juuri sille omalle lapselleen. Siihen sitä on turvaaminen.


Onko se oma mummu sitten se paras mummu juuri sille lapselle jonka mummuksi on päässyt.
Ainakin minun mummu oli maailman paras. Minä olin elävien vanhenpien orpo ja mummu ja pappa kasvatti minut. Ja olen siitä niin kiitollinen, että sanat ei riitä kertomaan.

Entä sitten kun elämä heittää eteen sairauksia, joita ihminen ei ole itse valinnut ja ne muuttaa persoonaa. Kun niinhän ne tekee ja sille et itse voi mitään. Pitääkö sinun silti olla täydellinen tai edes hyvä, vai riittääkö että olet sinä...

Vaikka juuri kirjoitin kuinka tyytyväinen olen omasta mummustani ollut. Niin kuitenkin sitten aikuisena, kun oli jo itse äiti, ymmärsi, kuinka paljosta on jäänyt paitsi, kun ei ollut omaa äitiä. Mutta sehän ei ollut mummun vika, päin vastoin...
Mutta minä en ole vieläkään ,vaikka olen yli viisikymmentä vuotta, päässyt yli siitä, että äiti jätti minut. Vaikka hän niin tehdessään, teki minulle suuren palveluksen.

Siksi toivon ja rukoilen, että nämä lastenlapset saisivat pitää omat vanhempansa ja että elämä ei heittäisi "kapuloita rattaisiin", niin että välit rikkoontuu.




Mutta nyt vähän valoisampaan päin. Muistan aina sen hetken , kun sain ensimmäisen kerran tyttöni lapsen syliini, kyllä siinä kyynel tuli silmään. Eikä sitä nyyttiä olisi halunnut antaa millään pois.

Nyt ne nyytit jo liikkuu kumpikin omalla tavallaan lattialla ja ovat jo selvästi kiinnostuneita toisistaan. Vaikka vielä vierekkäin leikkivätkin.





Kohta leikkihuoneeseen pitäisi saada pöytä ja tuolit, kun vähän vielä kasvavat ja osaavat istua ja alkaa piirrellä. Pöytään tai paperiin.

 Harvoin näkevät toisiaan serkuksetkaan, kun asuvat erillä paikkakunnalla. Mutta eivät sitä vielä pitkään aikaan ymmärrä.


 Mutta takaisin mummuuteen. Tai pitäisikö sanoa pari sanaa papastakin, se se vasta hurahtanut onkin.



 Siellä se makaa lattialla lasten kanssa ja "leikkii"

 Ja jos ei ole muutamaan päivään kuulunut mitään, kyllä lähtee watsapp viestiä.

 Mietin juuri meidän omia lapsia, varsinkin kahta nuorimpaa, jotka eivät vielä aivan selviä ilman apua yksinasumisesta. Kiitos kaikkien leikkauksien... Kyllä lapsi on lapsi aina ja vanhempi on vanhempi aina, niin se vaan on. Sittenkin kun ne siivet jo kantaa.



 Onneksi tuosta huoneesta loppuu tila, muuten tämä mummu ostais kaikki kirpputorit tyhjäks. Ei niin että näillä tavaroilla sitä rakkauttani osoittaisin, toivottavasti minulla on muutakin annettavaa. Olen nyt vaan ollut aina tavaroihin hurahtanut.

Toivottavasti minulla on jotakin annettavaa lastenlapsilleni, asioita joita erityisesti mummu minulle elämästä opetti ja joita on kantapään kautta joutunut oppimaan. Positiivisia ja kauniita asioita ja että meillä on Isä taivaassa joka huolehtii ja jokaisella oma suojelus enkeli.




Kohta tulee kesä ja saadaan tehdä ensimmäiset heikka kakut, ottaa lujat vauhdit keinussa ja opetella rakastamaan kukkia, niinkuin mummukin ja minun mummu.

Mutta nyt on vielä talvi ja lumienkelit on vielä tekemättä, kun ei ole ollut lunta.

Mikä sen ihanempaa kuin olla mummu ja saada pienet kädet poskille ja märkä suukko.

Kumpa teidän tie olisi turvallinen, ei liian helppo ja tasainen, koska silloin et opi oikeasti mitään elämästä ja ihmisistä, mutta turvallinen!

Ja toivottavasti teistä tuntuisi siltä että mummulaan voi aina tulla, kysymättä.

Rakastan teitä. T: mummu

42 kommenttia:

  1. Minullakin on ollut maailman paras fammu(farmor).Olen avioeroperheestä ja valitettavasti sama jatkui omassa perheessäni. Nyt olen ollut uusioperheessä yli 25 vuotta ja ensimmäinen puolisoni lastenlapsi on tulossa. Olemme ihan täpinöissä. Kesäkuussa tiedän minäkin millaista on olla mummu vaikkakin vaan mummupuoli:)
    Ihana blogi sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tässä tätä bloggailua opetellaan. Parhaiten sen ymmärtääkin toinen saman kokenut, millaista on kasvaa mummulassa tai paljon mummun hoidossa. Onnellista mummuksi tulon odotus aikaa sinulle.

      Poista
  2. Ihanasti kirjoitit ja todella kivan leikkihuoneen olet loihtinut. Lapsesi ja pienet takuulla arvostavat ♥

    VastaaPoista
  3. No kyllä on ainakin lapsosille leluja odottamassa :) Itsekin olen jo mummi ja lapsenlapsia on viisi, nuorin täytti eilen yhden vuoden.

    VastaaPoista
  4. Joo, onhan noita. :) Toivottavasti tulee paljon käyttäjiäkin.

    VastaaPoista
  5. Hups kyllä tuolla varmaan lapset viihtyy :) Mä en oo vielä oikea mummi.Vara-mummiksi kutsutaan. Tyttären miehellä on 4v tyttö ja olen hänen vara-mummi ja onnellinen siitä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tulee 70 lastenlasta, niinkuin miehen äidille, niin ei ole noista leluista mitään jäljellä. No ei taida tulla. Mutta olis ihana kun tulis mahdollisimman monta. Vara-mummi kuulostaa kyllä ihan hyvältä osalta.

      Poista
  6. Voi miten ihana leikkihuone ja paljon leluja! On varmasti ihanaa olla mummu.
    Sitä aikaa odotellessa.
    Mukava blogi sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ei sitä oikein osaa sanoilla kertoa miltä se tuntuu.

      Poista
  7. Kylläpä olet laittanut lastenhuoneen kivaksi. Mummolassa on heillä varmasti kiva käydä!

    VastaaPoista
  8. Kuvista näkee ja sanoistasi kuulee kuinka haluat antaa lastenlapsillesi parasta ja omille lapsillesikin ♥ Mummun ja papan luo on varmasti aina kiva palata takaisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit. Toivottavasti sitä on se ainut oikea äiti ja mummu.

      Poista
  9. Ihania ajatuksia ♥. Ihana äiti ja mummu ♥

    VastaaPoista
  10. Siellähän on ihana pienten ihmisten valtakunta ❤️ Kyllä varmasti lapset viihtyvät :) ihanan mummon ovat saaneet ❤️

    VastaaPoista
  11. Isovanhemmuuteen on ihan suotavaa hurahtaa. Itse olen nuori mummi, vois olla vielä itselläkin pieniä lapsia eikä oma kuopus ole kuin yhdeksänvuotias. Mutta mukavaa on, en vaihtaiis pois :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se varmasti ole iästä kiinni, kaikki mummut on parhaita. Joo, ei sitä kyllä pois antais.

      Poista
  12. Kylläpä lastenlasten on kiva tulla mummolaan:)
    Leikkihuone on niin kutsuva, että varmasti viihtyisin itsekin tuolla ;)

    VastaaPoista
  13. Oi, tuonne on mukava lastenlasten tulla <3

    VastaaPoista
  14. Kyllä olet selvästikin hurahtanut ihanasti mummuuteen <3
    Lapsenlapsilla on hyvät oltavat mummulla ja papalla käydessä <3

    VastaaPoista
  15. Kyllä tuolla kelpaa leikkiä! Ihana mummu olet! :) Läsnäoleva ja rakastava mummu on tosi tärkeä asia lapsille. <3

    VastaaPoista
  16. Mummous on ihana asia, olen itsekin kolmen lapsen mummu, nuorin kastettiin juuri.
    Kunnostimme jouluksi yhden lastemme entisen makuuhuoneen lastenlasten leikkihuoneeksi. Pistin merkille komean Ainu-pupujen rivistön hylylyllä. Meillä on tapana viedä uudelle pienokaiselle heti laitokselle Ainu-pupu ;)
    Rakastan mummuna olemista ja koen että mummollakin on tiettyä vastuuta, vaikka se suurin vastuu onkin aina vanhemmilla. Vastuuta on mm. se että noudatan/noudatamme vanhempien toiveita miten toimitaan lastensa suhteen. Se on tärkeää. Osoitan rakkautta monin tavoin, ne voivat olla hyvinkin pieniä asioita, mutta toivon lastenlasten muistavan ne. Välittäminen ja yhdessäolo on kaikkein tärkeintä.

    VastaaPoista
  17. Mummous on ihana asia, olen itsekin kolmen lapsen mummu, nuorin kastettiin juuri.
    Kunnostimme jouluksi yhden lastemme entisen makuuhuoneen lastenlasten leikkihuoneeksi. Pistin merkille komean Ainu-pupujen rivistön hylylyllä. Meillä on tapana viedä uudelle pienokaiselle heti laitokselle Ainu-pupu ;)
    Rakastan mummuna olemista ja koen että mummollakin on tiettyä vastuuta, vaikka se suurin vastuu onkin aina vanhemmilla. Vastuuta on mm. se että noudatan/noudatamme vanhempien toiveita miten toimitaan lastensa suhteen. Se on tärkeää. Osoitan rakkautta monin tavoin, ne voivat olla hyvinkin pieniä asioita, mutta toivon lastenlasten muistavan ne. Välittäminen ja yhdessäolo on kaikkein tärkeintä.

    VastaaPoista
  18. Ihana teksti. (: Tuli jotenkin omien vanhempien koti mieleen, se kun on mummola nykyään. Ja leluja sielläkin riittää. Ja mie oon kahden ihanan pienen persoonan (2v ja 5v) täti... Parasta nuille pienille aina toivoo ja parhaansa yrittää. (:

    VastaaPoista
  19. Mummu-juttusi luin mielenkiinnolla. Olen itse mummulassa kasvanut, mummuni kasvattama ja mummuni rakastama. Itselläni ei ole lapsia, mutta saan olla ottomummu ystäväni lapsille. Se on niin parasta!

    Muuten, ihailin sun verhojasi tässä lastenhuoneessa. Oletko itse tehnyt?

    VastaaPoista
  20. Tulin käymään blogiisi.
    Kaikkea hyvää isovanhemmuuteen.
    Minulla on kolme lapsenlasta. Muutin heidän lähelleen asumaan, kun eläköidyin.
    Itselläni ei ole isovanhempia ollut elossa.

    VastaaPoista
  21. Sinä olet juuri oikeanlainen ja paras mummu sinun lastenlapsillesi. Työssäni olen kolmenkymmenen vuoden aikana nähnyt niin monenlaisia isovanhempia, että itse yritän olla aikalailla kieli keskellä suuta ja silloin kun lapset ovat pieniä, eletään tietenkin heidän omien vanhempiensa sääntöjen ja toimintakulttuurin mukaan, että lähimmät kiintymyssuhteet säilyvät mahdollisimman ehjinä. Kuitenkin mummilassa (Mäntylässäkin) elämä pysähtyy ja kietoutuu pienokaistaan ympärille ja heidän aloitteisiinsa vastaamiseen, se kun on mahdollista. Kaikki tehdään yhdessä ja kiirettä ei ole. Tämä on kyllä jälleen kerran elämän parasta aikaa. Nautitaan nyt tästä ajasta :)

    VastaaPoista
  22. Voi miten ihana mummola, jossa varmasti lastenlasten hyvä olla! Hyvä ja ajatuksia herättävä teksti myös. Itse otan vasta äitiyden ensiaskeleita ja omalta äidiltäni olen saanut niin paljon tukea.
    Mummot ovat tärkeitä <3

    VastaaPoista
  23. Voi miten ihana mummula sieltä löytyy! Tuohon huoneeseen olisin minäkin mielelläni tullut leikkimään! Olet ihana! <3

    VastaaPoista